Pakollinen alkutervehdys

Niin se vain on, että se on välttämättömän pakko aina aloittaa jostakin. Olen vältellyt tämän aloittamista muutaman kuukauden, joten ehkä sitä voisi harkita jotain sellaista, kuin blogin aloitus, aloitusteksti, tervehdys, aloitus, mitä termiä nyt sitten tykkääkin käyttää.

Moi.

Noin. Siinä se. Ei se ollutkaan sen vaikeampaa. Miksi olenkaan tehnyt siitä niin kamalan vaikean asian, kärpäsestä härkäsen?

Okei. Ehkä mä yritän vielä.

Aloitin blogin, tai siis "perustin" tai "loin" tämän blogin jo alkuvuodesta, syystä hyvin tuntemattomasta. Minulla oli ollut ja on toki vieläkin mielessä ollut blogi, joka kertoisi tekemisistäni ja ihmettelyistäni hevosten kanssa, niin maasta käsin kuin selästä käsinkin. Ideana oli jotakin tosi sarkastista, muka-hauskaa, ärsyttäviä huomautuksia ja ärsyyntynyttä tekstiä. Ideana siis loistava, toteutus kusee näemmä heti alusta. Loin blogin, poistin sen, loin toisen paremmalla nimellä, tein niin hienon ulkoasun kuin valmis-pohjilla pystyy ja siihen se jäi. Kaikki hauskat letkautukset kaikkosivat jonnekin hyvin syvälle ja peruuttamattomasti, ei ole näkynyt sen ensimmäisen kerran jälkeen. En siis tiedä enää lainkaan tuleeko tästä mitään, mutta jostain, jostain hyvin syvältä sain pienen luovuudenpurkauksen ja aloin vain kirjoittamaan. Saatan kirjoittaa vain kerran kuussa tai harvemmin, se on hyvin harvinaislaatuinen tapahtuma se Luovuudenpurkaus. Verrattavissa suunnilleen yksisarvisen näkemiseen.

Olen ratsastanut nyt vuoden, hieman päälle. Aluksi humpsuttelin menemään jopa pari-kolme kertaa viikossa kesään asti ja kesästä olen käynyt vaihtelevasti 1-2 kertaa tallilla. Säännöllisen epäsäännöllisesti on myös tunteja peruttu kokonaan ja olen viikkojakin ratsastamatta. Ennen aloittamista olin muutamia kertoja ollut talutusratsastuksissa ihan pienenä muksuna - olen nyt siis 16 vuotias - ja syksyllä olin harrastellut myös hieman eräällä tallilla talutuksissa ja olinhan muutaman kerran jopa ravannutkin. Ravissa kevennys oli siis suunnilleen ainoa, mitä osasin, kun menin ensimmäiselle ratsastustunnille ikinä. En kuitenkaan tarvinnut taluttajaa sentään, se olisikin ollut mielenkiintoista, kun tunnilla oli kaksi kaveriani, jotka ovat harrastaneet ikänsä, siis kymmenen vuotta tai jotain.

Ensimmäinen tuntini oli mielenkiintoinen, muistan sen edelleen elävästi. Ravattiin paljon kahdeksikkoa, laukkasin ensimmäisen kerran ikinä, yritin harjoitusravia ilman jalustimia->tein hienon lumienkelin (harjoitusravi ilman jalustimia, pahin viholliseni tällä hetkellä), paljon epätoivoisia volttiyrityksiä ja vielä epätoivoisempia siirtymisiä. Ratsunani oli maailman paras opetusmestari Pia, 28v. PV, joka tietääkseni edelleen tallaa samaa palloa kuin me. Ei ole enää samalla tallilla, joten en tarkalleen tiedä mitä hälle kuuluu nykyään. Pialla menin varmaan kesään asti joka tunti, koska oli tallin rauhallisimpia ja aloittelijalle sopivimpia ratsuja tallissa. Nykyään käyn edelleen samalla tallilla ja melkein samoissa vaatteissakin, hevoset ja ponit ovat vain muuttuneet ja samoin, toivon syvästi, että taitoni olisivat edes vähän muuttuneet positiiviseen suuntaan ainakin tuosta ensimmäisestä tunnista. En pistäisi päätä pantiksi kuitenkaan.

Blogissa olisi tarkoitus kertoa juttuja ja muistella ihmettelyjä vuoden varrelta, kertoa uusia ihmetyksenaiheita ja ahaa-elämyksiä, pettymyksiä ja purkaa turhautumista. Blogissa, kuten alaotsikko sanoo, ei siis ole tippaakaan tietoa tai taitoa vaan ihmettelyä aloittelijan vinkkelistä. Huomaa, Aloittelijan. Ei osaavan ratsastajan vaan aloittelijan. Älä siis tuomitse ja jos ei kiinnosta, tiedät, mistä voit poistua. Blogista on tulossa myös hyvin hevoskuvaton. Minulla ei ole lupaa julkaista ainuttakaan kuvaa, koska en omista yhtäkään ratsastamaani hevosta tai ponia enkä ainakaan aluksi edes aloita kyselemään lupia mihinkään. Muita kuvia voin kyllä läiskiä, olenhan määritellyt valokuvauksen yhdeksi harrastukseksi.

No niin. Pakollinen alkutervehdys hoidettu. Katsotaan milloin toivun kamalan huonoa tekstiä -syndroomasta kirjoittamaan lisää. Sitä odotellessa.