Mitä osaan, mitä en?

Näemmä olen yli viikon kuluttanut vain miettiessä, että mitä ihmettä minä kirjoitan blogiin. Minulla todella piti olla selvä plääni mikä tämän blogin tarkoitus on ja mitä varten sinne kirjoitan. Silti, näköjään, ei ole mitään tapahtunut. Ajattelin aloittaa nyt sitten siitä hyvin yksinkertaisesta asiasta eli mitä osaan ja mitä en. Ratsastuksessa. Osaaminen on kuitenkin huono termi, koska olen ratsastanut vasta sen vuoden, niin en tiedä osaanko oikeastaan mitään. Määritellään osaaminen nyt siis niin, että sellaiset jutut, joissa onnistumisia ilmenee epäonnistumisia useammin eikä ihan aina tarvitse miettiä mitä tekee, vaan se tulee osittain selkäytimestä. Parempi otsikko olisi siis Jutut, jotka eivät aina mene penkin alle ja mitä en osaa. Kysymysmuoto "Mitä osaan" menee nyt vain pienempään tilaan, joten annetaan olla näin. Lisäksi tarvitsisi olla jokin kolmas välivaihtoehto muotoa "harjoitteluvaiheessa" tai "jutut, jotka joku ehkä laskisi osattavaksi jutuiksi, mutta jota minä en laske", mutta ehkä korvaan tämän kohdan selostamalla romaanimaisesti, mikä menee yleensä pieleen ja mikä ei. Luck to you vaan lukemiseen.

"En osaa" -kohta on puutteellinen, myös, koska en ole kokeillut edes monia juttuja. Määritelmämäisesti siis, että jutut, joita olen kokeillut muutaman kerran tai useammin, mutta eivät tule millään tavalla selkäytimestä vaan joudun miettimään jokaisen liikkeen tarkkaan ennen kuin teen mitään. Vaatii opettajan tai edes jonkun, joka silmätikkumaisesti katsoo ja sanoo samalla mitä tehdään.

No niin. Nyt kun olen onnistuneesti perustellut aiheen täysin huonoksi, niin aloitetaan listaus.

Mitä osaan?

1. Siirtymiset
Puhun nyt lähinnä pysähdys-käynti, käynti-ravi, ravi-käynti -siirtymisistä. Näitä ei tarvitse miettiä. Liikkeelle lähtö tulee kuin itsestään, samoin hidastus ja pysähdys. Pysähdys-ravi on myös ihan simppeli. Tykkään tehdä paljon siirtymisiä, varsinkin, jos ratsastan itsenäisesti, niillä saa ponin ihan hyvin avuille.


2. Laukannosto
Piti ensin laittaa tämä tuonne enosaa -kohtaan, mutta tarkemmin ajateltuna niin osaan kyllä nostaa laukan. Tämä oli aluksi todellinen ongelma ja kauhun kohde, kun en osannut lainkaan antaa fiksuja apuja vaan ponit ja hevoset lähti aina poikkeuksetta kamalaan kiito(/tikitys!)raviin ja jouduin vain ajamaan laukkaan, mikä ei ole kovin kaunista katsottavaa. Parin kaverin avustamana tämä sujuu jo poikkeuksetta - kiitos heille! Ovat muutaman kerran vuorollaan pitäneet oikein kunnon tunnin aiheena laukannosto ja tadaa! Sujuu oikeasti ihan hyvin, kunhan vaan saan vähän aikaa miettiä, mitä teen.

3. Harjoituslaukka
Toinen ylpeydenaihe! Osaan myödätä mielestäni hyvin laukassa lantiolla eikä takapuolen alta aina vilku maisema. Nakataan tähän kohtaan myös, että kevyt istunta luonnistuu mainiosti laukassa. Näitä miettiessä tulee ihan hinku laukkaamaan maastoon lujaaaa

4. Painoavut
Välivaihtoehtolokero -kamaa tämäkin. Löydän ihan selkeästi persluuni satulassa kun vähän etsin ja osaan siinä vaihdella painoa puolelta toiselle. Käynnissä tämä sujuu tosi hyvin. Harjoitusravissa tulee myötäysongelma vastaan, katso muutama kohta alaspäin, mutta ihan jopa kerran muistan ravissakin onnistuneeni eräällä TOSI pieniaskelisella ponilla vaihtamaan painoa samalla tavalla. Keventäessä on vähän niin ja näin, sanotaanko, että tiedän ehkä mitä kuuluu tehdä, mutta toteutus on pielessä. Harjoittelussa!

5. Alajalat
Muistan hurjan elävästi erään hyppytunnin, kun koin tällaisen pienen, mutta tosi tärkeän ahaa-elämyksen. Ongelma aluksi oli siis se, että hypyssä pidin pohkeet kiinni, alastulossa en ja esteen jälkeen käännöksessä oli tipahdus lähellä. Opettaja huomasi tämän ja näytti käsillä tosi selkeästi missä ongelma - alajalkani heiluu. Kiinnitin seuraavassa hypyssä tähän huomiota ja oikein puristin joka ikisen jalkakarvani littaan hevosen mahaa vasten ja TADAA! pysyin siellä ja hallitsin kaiken vielä alastulon jälkeenkin. Korkeutta esteellä oli ehkä 40cm. Tämä on ollut tosi hyödyllinen elämys muutenkin, hevosen pukittaessa, maastossa lujaa mentäessä, ihan vaan laukassa ja  ihan missä vaan, sieltä ei enää vaan voi tippua, kun hokaa kerran liimata ne jalat sinne kylkiin tilanteen sattuessa.

Mitä en osaa?

1. Ohjastuntuma
Tämä on nyt vähän kimurantti juttu ja menisi siihen välivaihtoehtoluokkaan. Osaan ottaa ohjat käteen ja liikutella niitä oikeaan tahtiin - joo - mutta en ole oikeastaan ikinä varma, että pitäisikö keriä vähän lisää ohjia vai onko tämä nyt sopiva. Tai vaihtoehtoisesti pitäisikö antaa vähän lisää ohjaa. Samoin tunnin alussa, en ole koskaan varma, pitäisikö jo alkukäynneistä olla ohjastuntuma VAI... monia vaihtoehtoja tässä. Tässä vaiheessa tulee kyllä mieleen, että miksi ihmeessä en ole ikinä kysynyt tätä asiaa keneltäkään. Sen aion tehdä, mutta siihen asti tämä jää tänne enosaa -lokeroon.

2. Pohkeenväistö
Sori. Oon nolo. En vaan osaa. Tiedän tarkalleen, mitä täytyy tehdä, mutta en osaa katsoa askelia oikein ja mennä oikeassa tahdissa askelien kanssa. Siinähän annan pohjetta, vaikka hevonen ei edes "pystyisi" väistämään sillä hetkellä tiettyyn suuntaan - huoh. Mieluummin siis jätän väistämättä, kuin sohlaamaan turhien apujen kanssa. Olen kyllä muutaman kerran saanut ihan hyvät pätkän, mutta niihin ne hyvät ovat jääneetkin.

3. Harjoitusravi
EN OSAA! En vain osaa! Oli ponilla tai hevosella kuinka tasaiset askeleet tahansa, myötään lantiolla suunnilleen yhtä paljon kuin rautakanki. Erityisen isolla ravilla ei huomaa harjoitusravissa eroa keventämiseen, kun minua katsotaan. Opettajan neuvot "oo niinku perunasäkki" menee ihmetellessä että "enkö mä sitten ole?!". Ei vaan suju. Jalustimista tarvitsisi kyllä luopua, mutta en uskalla, koska olen tippunut ainakin viisi kertaa jalustamattomana (oi ihana suomenkieli, taipuuko se noin?!). Tähän vaatisi muutosta pikimmiten, kiitos!

Harmiksi tai oikeastaan onneksi en keksi oikeastaan muuta enosaa -osioon. Nyt tarkemmin ajatellessa voisin kyllä siirtää painoavut jälkimmäiseen kohtaan, mutta menkööt nyt tuolla vaikka pahasti huijataankin. Positiivista kuitenkin huomata, että olisin keksinyt osaan -juttuja enemmänkin ja että niitä tuli enemmän kuin enosaa -juttuja! Olen kuvitellut, että enosaamitään, mutta alkaahan monet jutut jo luonnistua, varsinkin, kun ei ajattele niin pilkun tarkasti. Jokaisessa jutussa on parantamisen varaa paljon, mutta, kuten sanottu, tämä oli tämmönen uusiksi määritelty osaa/eiosaa. Voisin lisätä muutamia juttuja, kuten takaosa(....tai etuosa...)käännöksen, hyppäämisen ja muutamia muitakin juttuja melkeinpä tuonne osaan-kohtaan, mutta pidetään tämä kuitenkin tällaisena osviittaa antavana. Enosaa -kohdan juttuja tulee mieleen moniakin, mutta huomaan, että mieleni on vallannut oudon optimistinen ajattelu..?! Mennään siis näillä kolmella ja tehdään (tai siis TEEN) niistä minäosaannämä -juttuja! Varsinkin se perhanan harjoitusravi!