Lyötyhjää -otsikko

Uudet hepat on aina yhtä mielenkiintoisia. Aina hoidosta ratsastukseen - mielenkiintoista seurata harjatessa, että tuleeko hampaista, pysyykö paikoillaan, sättääkö, luimiiko, tuleeko kaviosta. Nostaako kaviot ja saako varusteet kunnialla päälle. Pieni jännitys siinä aina on, mutta onneksi keneltäkään ei toistaiseksi ole tullut kaviosta tai hampaista. Kyseessä tällä kertaa eräs, jopa hevosen kokoinen hevonen ja joka myös jää nimeltä mainitsettamattomaksi. Ihan hieno kuusi vuotias tamma, joka on kunnon peevee. Fiksu hoitaessa ja muutenkin näppärä. Tämä tamma on aina ollut sellainen ihmettelevä, mietiskelijä ja ympärilleen katselija. Ei mikään puhisija tai sättääjä, mutta omaa sellaisen erilaisen uteliaan ilmeen, kuin muut. Seurailin hänen ensimmäisiä viikkoja tallilla ja jo silloin, toki hieman hermostuneempana versiona, hän tykkäsi kovin katsella ympärilleen.

No - sitten vähän kiinnostavampaan eli itse tuntiin. Ihan perusjuttuja, ympyröitä ja voltteja käynnissä ennen kuin ravailtiin. En oikein tiennyt kuinka paljon ja kovaa olisin käyttänyt pohjetta, jäi koko tunniksi hieman hämäräksi, että kuinka herkkä tai tunnoton heppa oli. Ihan hyvin se kääntyi ja kerrankin voltit olivat pyöreän muotoisia enemmän kuin soikioita (tai neliöitä tai kolmioita). Tiedä sitten käytinkö vähän liikaa ohjaa. Ravi oli tosi hauskaa - kaveri oli sanonut, että tosi pehmeää kivaajee parasta, mutta että niiiin mukavasti istuttavaa niin en olisi uskonut. Tuntui löytyvän hyvä oma moottori, ei minun tarvinnut kertaakaan ajaa eteen tosissaan vaan muutaman kerran puoli-tosissaan huomauttaa, että älä hyydy. Tosi mukavan reipas ja eteenpäin pyrkivä. Neuvottiin pitämään vaan käsi hiljaa kevyesti paikoillaan ja pohkeet ookoo, niin sillä pärjää. Lisäksi sain kuulla tosi hauskoja juttuja, miten se voi heittää sellaisia pukkeja, ettei ole nähty - kuulemma korkealle ja kovaa. Tosi kivaa.

Ravailtiin harjotusravissa pitkät pätkät ja sain huomata vatsalihasten olemassa olon jälleen. Kulmissa olisin voinut asettaa enemmän, koska se on ihan vakio, että muistan ratsastaa vain sen yhden tietyn kulman ja muut unohdan. Lappu otsaan ehkä. Aloimme väistää ravissa keskeltä kenttää uralle - eka kerta kusi, kun en tiennyt miten olisin sen tehnyt, mutta toisella kerralla pääsin jyvälle. Sisäpohkeella vain työnnetään ja ulko-ohjalla johdetaan - kappas, se jopa onnistui ihan hyvin. Jollain kerralla tarjosin kovin ulkopohkeella väistämistä, mutta siitäpä nousi vain laukka - tässä vaiheessa sain kuulla niistä korkeista pukeista, joita en haluaisi kokea.

Toiseen suuntaan väistettiin niin, että tehtiin kaksi kulmaa - vähän niin kuin S-kirjaimen muotoinen kiemuramikälie, josta taas väistettiin uralle. Tämäkin muutaman kerran hyvä - kehitystä jee?! Uralle väistättämisen jälkeen tultiin kivaa tehtävää. Pieni, mitätön ristikko toisessa päädyssä. Muutama metri ennen estettä käännettiin ja siitä väistettiin estettä kohti ja yli. Ravissa tätä ensin oikeaan kierrokseen ja se meni ihan hyvin, paitsi se ensimmäinen kerta kun ei vaan voi tajuta mitä tehdään (mikseiköhän sitä ei voi katsoa edelliseltä menijältä mallia, niinpä...). Väistöt sujui tähän suuntaan ihan hyvin kaikki ja hypyt oli mukavan pieniä ja pehmeitä, esteen jälkeenkään ei tullut mitään sinkoamisia mihinkään suuntaan vaan se oli mukavan hallitun tuntuista. Toiseen suuntaan väistöt sen sijaan vähän meni ohi, useammalla kerralla vaihdettiinkin laukkaan ja mentiin omaa tehtävää sen sijaan, että olisi väistänyt. Tai sitten tultiin vähän vinossa. Mutta pikkuristikon hyppääminen oli ihan miten päin vaan kivaa.

Lopuksi jokainen laukkasi vuorollaan melkein koko kentän kokoista ympyrää. Muutama kerta pelkästään laukkaa ympäri ja sitten pari kertaa tultiin se pieni este, jonka jälkeen vaihdettiin suunta ja tehtiin hallittu laukanvaihto (or not) ja pari kertaa este. Jostain kumman syystä olin viimeinen tehtävän suorittaja ja muitakin kehotettiin varomaan, jos tulee jotain vähemmän hallittuja käännöksiä. Kummallista, perin kummallista... No, ensin en saanut millään vasenta laukkaa nousemaan - kaveri tosin oli varottanut, että siinä saattaa olla probleemaa. Tämähän nosti lähinnä ulkopohkeella, mutta jotenkin en osaa käyttää sitä... :D Muutamat kerrat hötkyteltiin tosihauskaa hienoa ravia, ennen kuin se lopulta nousi, vähän liikaa ajamalla, mutta minkäs teet. Ehkä olisin voinut vähän ronskimmin kaivertaa sitä pohjetta sinne kylkeen, koska en tosiaan ollut ihan varma, millaisesta pohkeesta saattaisi tulla hillittömän korkea ja kiva pukki. No - lopulta se sieltä nousi ja se oli oikein mukavaa istuttavaa. Muutama kierros ja sitten pari kertaa estettä, oli kivaa taas tulla hallitun tuntuisesti laukassa estettä - "estettä" - kun sai vaan lähinnä istua. Sitten se hallittu hieno laukanvaihto - tai sitten ei, koska ohje meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja olisin mennyt vielä kierroksen lisää. Tipautti joka tapauksessa tässä vaiheessa raville ja viime tingassa käänsin - sitten se hieno vaihto eli uusi laukka toiseen suuntaan. Tähän suuntaan nosto oli hieno, koska itse lähinnä ajattelin ulkopohkeen siirtoa ja sitten se jo nosti. Neuvoksi sain pitää sisäkättä (tai sisäohjaa, miten vain...) ylhäällä ja laskea ulko-ohjaa alemmas. Sisäkäden juttu oli ihan tuttu juttu, mutta se yllätti, kun laskin vähän sitä ulko-ohjaa niin laukan vauhti hidastui huomattavasti mukavempaan tahtiin. Mielenkiintoinen juttu. Sama juttu tultiin, pari kertaa pikkueste. Jostain syystä tipautti raville aina siinä vaiheessa, kun käänsin esteelle, mutta nosti heti käännöksen jälkeen ja laukassa esteelle. Lopuksi vielä vähän ravailua.

Kiva tunti taas. Uusi hevostuttavuus oli kiva ja tunnin aiheet kivoja ja hyödyllisiä - toki aina parannettavaa löytyy, mutta näinkin oikein hyvä. Näillä eväillä - yök-mikä-sanonta, on hyvä mennä huomenna (tai siis tänään, tiistaina) Oikean Ratsastuskoulun (no ei, SRL:n hyväksymä harrastetalli) ratsastustunnille, saa nähdä mitä tulee. Tunnilla kaikki tuttuja (paitsi yksi, sinä syntinen kuka olet ja kuinka uskallat tulla meidän varaamalle "kaveri"tunnille?!) ja hyppäämistä toivottiin porukalla. Heh, mitäköhän sitä oikeilla "tuntsareilla" tunnista tulee.. :D

Nimensä mukainen blogi

Viime tunti, sunnuntaina, oli kiva. Ei mikään super muttei mikään tyhmäkään eli ihan kiva. Hurjaksi poni(muuli)ratsuksi siunaantui Pinja. Muuli, ei siis oikeasti muuli, mutta aivan muulilta näyttävä poni, ei siis mikään silmänilo, jos ihan rehellisiä ollaan... Mutta Muuli toimi tosi kivasti. Elävästi takaraivossa oli ennen tuntia viime tunti, jolloin menin Pinjalla. Se oli tuskaa. Laukassa sillä ei saa olla liian kova käsi, koska sitten se lähtee juoksemaan kuolainta karkuun, lujaa, tosi lujaa. Ennen estettä voi kuulla myös imukupin äänen, kun se niin kovasti imee esteelle. No - sellaista ei ollut tällä kertaa. Mikä lie, mutta tosi kiva se oli. Välillä tein laukassa liikaa-ohjasta -virheen, mutta meni se muutamat pätkät tosi rauhallisestikin.

Aluksi pyöriteltiin sivuihin ja päätyihin ympyröitä ja voltteja. Harjoitusravissa ja voisin sanoa, että oli oikeastaan ihan kivaa hytkyä siinä ravissa pitkästä aikaa. Alkuverkkojen jälkeen ruvettiin pyörimään isolla ympyrällä, jossa oli yksi pieni ristikko. Molemmissa suunnissa. Minun piti yrittää keskittyä siihen, etten a) hyppää ennen ponia, b)hyppää kuten hyppäisin 150cm ja c) no - yhdistettynä b-kohtaan eli irtoa liikaa satulasta. Sekä ajaa poniparkaa hieman eteen. Tulin kaikki kohdat ja korkeudet tässä vaiheessa ravissa, muut menivät laukalla ja näin jälkiviisautena olisin minäkin voinut tulla laukalla, mutta no. Ensimmäisenä hyppäsin askeleen ennen ponia. Hups. Loput kerrat hyppäsin irtoamalla satulasta liikaa. Hups. Viimeisissä hypyissä, ehkä jopa kahdessa, tajusin jujun enkä oikeasti hypännyt liikaa. Kevensin - kevensin ja kun este tuli, niin istuinkin alas enkä ponkaissut ylös. Jännä tunne, aivan kuin olisi jälkeen jäänyt. Pelkäsin myös, että jään suuhun kiinni liikaa. Sen jälkeen estettä korotettiin ja hupsista, huomasin taas, että hyppään vähän liikaa. Silti en niissä isommissa - ehkä 65-70 esteissä osaa korjata vielä asentoa, mutta ainakin tajusin pitää pohkeet kiinni ennenjälkeen estettä kunnolla. Hyvin. Tukevasti. Kai.

Ympyrällä pyörimisen jälkeen tultiin muutamaa yksittäistä, paria pystyä ja vinoa lähestymistä kerran. Pelkäsin tuota vinoa vähän, mutta onneksi Pinja on vanha konkari niin se ylittyi melko turvallisesti. Mikä lie kammo siihenkin sitten tullut vai kuvittelenko vaan. Lisäksi eräs pysty aiheutti vähän mietintää, oikeastaan siis kaikki esteet aiheuttivat vähän mietintää, mutta ihan ookoo kaikki ylittyi. Ja, en tällä kertaa mitannut esteitä (raipan kanssa ;D), mutta arvioisin esteet n. 65-70cm korkeiksi. Pine tai Pinsku tai Pinku tai Muuli oli kiva.

Lopuksi pieni radantynkä saman korkuisilla esteillä. En näemmä muista siitä mitään, joten se meni varmaan ihan hyvin, ravasin välit ja esteet ylittyi näppärästi. Pinja on kiva, koska se kääntyy kuin ajatus ja niin pienesti. Ei tarvitse kuin vähän ohjaa niin se menee vaikka kolme kertaa kahdeksikkoa väärinpäin. Paras. Radan jälkeen vielä vähän laukkaa, nostot meni ookoo, muutaman kerran tosiaan otin liikaa kiinni ohjasta ja vähän mentiin lujaa. Muttei kuitenkaan pelottavan lujaa missään vaiheessa, oli jopa ihan kivaa! Pitäisi joskus tehdä niin, että heittää ohjat kaulalle siinä vaiheessa ja vaan yrittää liimautua satulaan kiinni ja laukata pelkästään istunnalla - vaikka minun tapauksessa siitä tuskin tulee mitäänvielä, mutta joskus!

Niin, ja miksikö muka kirjoitan vaan blogia, vaikka olisi paras koulussa-olo-aika? Niinpä niin... ei, on minulla syykin - ei varsinaisesti kyytiä ja liikaa tunteja peruttu, joten ihan turhaa mennä kolmeksi tunniksi kouluun ja sen jälkeen odottaa 4657 tuntia kyytiä kotiin. Joten kotona löhöily paras!

Taivas varjele mikä sieltä tulee

Jee, aktiivinen bloginkirjoittaja! Tai sitten vaan toiveajattelua... Nojaa, tänään oli niin kivaakivaa, että pakko vähän kirjailla muistiin. Eli uljaaksi ratsuksi siunaantui Mr. O, uljas musta ori ruuna! Jännä juttu nimittäin eilen kaverille sanoin, että mä meen varmaan O:lla ja kas kummaa... :D No ei, herra oli tänään tosisuperkiva! Tästä Oosta mä tykkään, TÄTÄ mä tarkoitin kun sanoin, että tykkään siitä, mutten osaa ratsastaa. Tänään O oli kivalla tuulella eli kivakiva!

Tunnin alusta asti ajoin eteen eteen eteen, käynnistä alkaen vaan eteeeen ja eteen. Kekkasin jopa asettaa kulmissa (silloin tällöin, on se kumma kun ei ymmärrä että kulma tulee yhden kulman jälkeenkin?!), käänsin tosin vähän liikaa. Eteeeneteen, nyt ei lorvita. Ihan mukavasti se sitten köpötti menemään ja kun ravin aika tuli, niin ravi nousi nätisti. Ja sitten nousin minä, pompin, hytkyin, pompin ja pompin vähän lisää. Harjoitusravissa paineltiin vielä koko tunti menemään, joten taidettiin vähän mennä hissutteluravia koko tunti, nimim. POMPPII liikaa. Voltteja, ympyröitä, pysähdyksiä peruutuksia. Peruskamaa. Pohkeenväistöä. Ja nyt mun on pakko kirjoittaa ylös, jos vaikka alkaisin vähitellen muistamaan; asetus ulos, ulkopohje taakse, sisäpohje eteen, oikea ohja pidättää samalla kun ulkopohje työntää. Muista, Anna-Stina, muista! OPETTELE! Kyllä, minulla heti ensimmäiseksi oli avut päinvastoin. Ensimmäinen kerta; puolet sivusta huijaa ja puolet ok. Toinen kerta: ensin huijaa sitten meni oikeasti ok! Jee, yksi kokonainen yhteensä!

Tähän asti olen muuten ihmetellyt sitä, miten ihmiset saa vatsalihaksensa harjoitusravissa kipeäksi. Noh, en ihmettele muuten enää. Muutaman kierroksen ajan kun oikeasti yritin istua_ ja myödätä_lantiolla_ oikeasti ja sen jälkeen takaisin käyntiin, niin... huh huh. Voi sitä tuskan määrää. Voi tätä tulevaa vatsalihasten hienoa tuplariviä. (Tuplapino?)

Ravien jälkeen ravattiin hieman lisää ja sen jälkeen vähän hypättiin. Yksittäisiä uralla olevia. Ensin oli ihan ok: n. 50cm pikkuesteitä, jotka ei nyt tunnu missään. Minä nyt olin Oolla heti 15m ennen estettä harjassa kiinni ja kauhuissani, mutta no - ei tunnu missään. Ne meni ookoo. Ei kieltänyt ei mitään. Esteen jälkeen vetäsi kunnon laukat kun oli niin kivaaaa ja silloin myös oli kuskilla kivaaaaa, koska se laukka on niin kivaaaa. Muutamia kertoja näin - ei tuntunut missään, oli kivaa. Sitten se voi-taivas-varjele osuus, kun estettä hieman korotettiin! Olen edelleen kauhuissani kun se oli niin iso. No, jälkeenpäin raipalla mitattuna ei se ollut kuin 75, mutta silti. Melkein 80. O:lla. Ou mai gaad. Ei muuta kun harjasta tukeva ote ja eteeneteen. Ravilla lähestyttiin laukalla jatkettiin. Kauhunsekainen vilkaisu esteeseen. Lähestyylähestyy. Lähestyy - koh- ÄÄK se lähtikin kaukaa! Ja HA selvisin kuolematta yli - jee hyvä minä! O laukkaili ihan innoissaan jokaisen hypyn jälkeen, kivaaaaa! Muutaman kerran tultiin tätä ja se meni ihan ok. Aina tosin yhtä jännää, sitä ei voi kieltää. Pari kertaa tuli sellainen jännä nytkähdys, että nyt se kieltää kieltääkö - ei kieltänytkään!

Vaihdettiin estettä. Matalempi okseri. Juueimelkein tunnu missään, oli sekin vähän jännää, mutta ei kuitenkaan. Ensimmäisellä kerralla kusi - en oikein sisäistänyt termiä keskelle estettä. Ohikaan ei päässyt joten tyssäsin aivan tarkoituksella esteen eteen, hyi minä! Muut kerrat ok.

Eräs asia kiinnitti huomiota - pohkeet kiinni myös ennen estettä. Ei osaa. Pohkeet kiinni esteen jälkeen on opittu kantapään kautta, mutta että ennen estettä. Omituinen ongelma. Luulisi, että se olisi ihan automaattinen juttu, mutta ei näköjään. Ja olen minä joskus täälläkin sanonut, että se on ihan ok, mutta ei näköjään?! Onneksi ongelma - luulisin - on hoidettavissa. Kyllä tämä tästä, kyllä tämä tästä... Varsinkin, onhan minulla tänään myös syntymäpäivä, joten sietäisi tullakin! ;)

Peruutus peruutus pruuut

Henkiin herättely jatkuu. Nyt mulla on oikeasti jotain fiksua, nimittäin se viimeisin tunti jolla olen ollut (viikko sitten...). Kumma, kun en jaksa/viitsi/halua/muista kirjoittaa silloin kun kaikki jutut muistaisi kunnolla. Varmaan siksi, että jaarittelisin vielä nykyistäkin enemmän..

No, ihansama, menin pienellä-pyöreällä-söpöllä Amii-ponilla ja hän oli oikein mukava pitkästä aikaa! Kyseinen ponihan oli uljas kisaratsu siinä yhdessä puomiluokassa tuossa taannoin. Tai siis keväällä, kummasti sitä vaan aika kuluu... No niin. Poni oli tosi kiva. Ei potkittava vaan enemmin hieman pidätettävä. Sopiva, sanoisinko. Käynnissä löytyi alusta asti oma moottori ja ravissa - ravissa vasta puhtia olikin! Mukavasti tunti alkoi harjoitusravissa ilman jalustimia ja mä, joka vuosi sitten tippui ko. ravista (ko. ponilla) 2 kertaa SAMAN kierroksen aikana, en ollut oikein hereillä. Ei, en tippunut, mutta sain kyllä käyttää satulaan-liimautumis-lihaksia oikein kunnolla. Hassua, ei kyllä muutoin ollutkaan sellainen fiilis, että olisin tipahtamassa, jee, kehitystä?!

Käynnissä mentiin avotaivutusta. Jopa onnistui hetkittäin - vaikka mun on pakko myöntää, etten tiedä edes mitä tein. Tai tiesin mitä tein, mutta että poni olisi mennyt mitenkään päin - ei en tiennyt mistään muusta kuin siitä kommentista mitä sain. Että se siis meni hyvin, tai edes meni jotenkin päin. Enkä muuten edes tiennyt siinä vaiheessa mitä teimme - kaverilta kysyin jälkeen päin että mitäs me teimmekään.. No mutta, avojen jälkeen tehtiin peruustustehtävä. L-kirjaimen muotoinen "puomisokkelo" oli tarkoitus peruttaa. Ilman jalustimia oltiin tässä vaiheessa. Peruutus-peruutus-peruutus-kulmassa ptruuuut seis, asetus ulospäin, ulkopohkeella kääntö ja peruutus - ja kappas, se onnistui mainiosti! Melkein tuossa mutkan kohdalla meinattiin mennä läpi, kun ei myötäyksestä huolimatta stopannut poni. Se oli yllättävän helppoa, vaikka hieman epätoivoiselta vaikuttikin! Ja kivaa. Rispektit lännenratsukoilla!

Hömpöttelyjen jälkeen hieman hypättiin. Kolmen pikkuesteen, lähinnä kavalettien, sarja, joissa joka välissä puomi. Ravilla läpi. Kunnon vauhdikas ravi, mutta ei laukkaa. Amii tuntui mutkittelevan ennen sarjaa hassusti - ehkä kuvittelen ehkä en - ja pohkeet kiinni ja hophop. Ja kas kummaa, mehän mentiin Amiin kanssa (melkein) täydellisesti! Pari kertaa tultiin sarjaa ja molemmilla kerroilla super-hyvä. Kuski kusi hieman mukaanpääsemisissä, ainakin muistaakseni, mutta ei kuitenkaan pahasti.

Muutama hyppytehtävä lisää. En lainkaan muista millaisia - jotain pieniä pystyjä ja oksereita ja ratatehtäviä. Ei imassut esteille hullun lailla - good for me - mutta ei mikään lahnakaan. Sopiva, kuten sanottu, oikein hyvä minulle. Lopuksi laukattiin, jälleen ilman jalustimia. Aikaisemmin jossakin ravipätkässä jalustimetta Amii kekkasi laukata, joten olin saanut siinä hyvät kyydit laukasta. Joten, ajattelin, että ei ole paha ja, ei se ollutkaan! Pysyin kyydissä, liimauduin, pidin harjasta kiinni ja laukkasin. That's it. Nostot oli hienoja, ajattelin, että nostanpa nyt laukan ja hui miten se jo nosti! Tosi rauhallisesti, ei singonnut, ei mitään ongelmia, vaan yksinkertainen nosto. Tälläsiä lisää! Toinen nosto samanlainen. Lopuksi vähän lihasten kasvatusta ja venymistä käynnissä; "sammakkoasento" eli niin, että vain istuinluut koskevat satulaa, jalat ylhäällä, selkä suorana. Juuei tunnu missään. Toinen asento niin, että jalat nostetaan tuohon takamuksen taakse molemmat ja sitten vain kiikutaan siinä ja toivotaan ettei kellahdeta alas. Tää ei oikeasti tunnu missään, sanovat toisinaan notkeaksi...

Tunnista jäi kiva fiilis ja se oli erityisen kivaa, koska kyseinen fiilis on ollut kadoksissa tässä lähiaikoina. Pitkästä aikaa oli myös kivaa vaan ratsastaa. Toivottavasti sama fiilis löytyisi myös huomenna!