Peruutus peruutus pruuut

Henkiin herättely jatkuu. Nyt mulla on oikeasti jotain fiksua, nimittäin se viimeisin tunti jolla olen ollut (viikko sitten...). Kumma, kun en jaksa/viitsi/halua/muista kirjoittaa silloin kun kaikki jutut muistaisi kunnolla. Varmaan siksi, että jaarittelisin vielä nykyistäkin enemmän..

No, ihansama, menin pienellä-pyöreällä-söpöllä Amii-ponilla ja hän oli oikein mukava pitkästä aikaa! Kyseinen ponihan oli uljas kisaratsu siinä yhdessä puomiluokassa tuossa taannoin. Tai siis keväällä, kummasti sitä vaan aika kuluu... No niin. Poni oli tosi kiva. Ei potkittava vaan enemmin hieman pidätettävä. Sopiva, sanoisinko. Käynnissä löytyi alusta asti oma moottori ja ravissa - ravissa vasta puhtia olikin! Mukavasti tunti alkoi harjoitusravissa ilman jalustimia ja mä, joka vuosi sitten tippui ko. ravista (ko. ponilla) 2 kertaa SAMAN kierroksen aikana, en ollut oikein hereillä. Ei, en tippunut, mutta sain kyllä käyttää satulaan-liimautumis-lihaksia oikein kunnolla. Hassua, ei kyllä muutoin ollutkaan sellainen fiilis, että olisin tipahtamassa, jee, kehitystä?!

Käynnissä mentiin avotaivutusta. Jopa onnistui hetkittäin - vaikka mun on pakko myöntää, etten tiedä edes mitä tein. Tai tiesin mitä tein, mutta että poni olisi mennyt mitenkään päin - ei en tiennyt mistään muusta kuin siitä kommentista mitä sain. Että se siis meni hyvin, tai edes meni jotenkin päin. Enkä muuten edes tiennyt siinä vaiheessa mitä teimme - kaverilta kysyin jälkeen päin että mitäs me teimmekään.. No mutta, avojen jälkeen tehtiin peruustustehtävä. L-kirjaimen muotoinen "puomisokkelo" oli tarkoitus peruttaa. Ilman jalustimia oltiin tässä vaiheessa. Peruutus-peruutus-peruutus-kulmassa ptruuuut seis, asetus ulospäin, ulkopohkeella kääntö ja peruutus - ja kappas, se onnistui mainiosti! Melkein tuossa mutkan kohdalla meinattiin mennä läpi, kun ei myötäyksestä huolimatta stopannut poni. Se oli yllättävän helppoa, vaikka hieman epätoivoiselta vaikuttikin! Ja kivaa. Rispektit lännenratsukoilla!

Hömpöttelyjen jälkeen hieman hypättiin. Kolmen pikkuesteen, lähinnä kavalettien, sarja, joissa joka välissä puomi. Ravilla läpi. Kunnon vauhdikas ravi, mutta ei laukkaa. Amii tuntui mutkittelevan ennen sarjaa hassusti - ehkä kuvittelen ehkä en - ja pohkeet kiinni ja hophop. Ja kas kummaa, mehän mentiin Amiin kanssa (melkein) täydellisesti! Pari kertaa tultiin sarjaa ja molemmilla kerroilla super-hyvä. Kuski kusi hieman mukaanpääsemisissä, ainakin muistaakseni, mutta ei kuitenkaan pahasti.

Muutama hyppytehtävä lisää. En lainkaan muista millaisia - jotain pieniä pystyjä ja oksereita ja ratatehtäviä. Ei imassut esteille hullun lailla - good for me - mutta ei mikään lahnakaan. Sopiva, kuten sanottu, oikein hyvä minulle. Lopuksi laukattiin, jälleen ilman jalustimia. Aikaisemmin jossakin ravipätkässä jalustimetta Amii kekkasi laukata, joten olin saanut siinä hyvät kyydit laukasta. Joten, ajattelin, että ei ole paha ja, ei se ollutkaan! Pysyin kyydissä, liimauduin, pidin harjasta kiinni ja laukkasin. That's it. Nostot oli hienoja, ajattelin, että nostanpa nyt laukan ja hui miten se jo nosti! Tosi rauhallisesti, ei singonnut, ei mitään ongelmia, vaan yksinkertainen nosto. Tälläsiä lisää! Toinen nosto samanlainen. Lopuksi vähän lihasten kasvatusta ja venymistä käynnissä; "sammakkoasento" eli niin, että vain istuinluut koskevat satulaa, jalat ylhäällä, selkä suorana. Juuei tunnu missään. Toinen asento niin, että jalat nostetaan tuohon takamuksen taakse molemmat ja sitten vain kiikutaan siinä ja toivotaan ettei kellahdeta alas. Tää ei oikeasti tunnu missään, sanovat toisinaan notkeaksi...

Tunnista jäi kiva fiilis ja se oli erityisen kivaa, koska kyseinen fiilis on ollut kadoksissa tässä lähiaikoina. Pitkästä aikaa oli myös kivaa vaan ratsastaa. Toivottavasti sama fiilis löytyisi myös huomenna!