Taivas varjele mikä sieltä tulee

Jee, aktiivinen bloginkirjoittaja! Tai sitten vaan toiveajattelua... Nojaa, tänään oli niin kivaakivaa, että pakko vähän kirjailla muistiin. Eli uljaaksi ratsuksi siunaantui Mr. O, uljas musta ori ruuna! Jännä juttu nimittäin eilen kaverille sanoin, että mä meen varmaan O:lla ja kas kummaa... :D No ei, herra oli tänään tosisuperkiva! Tästä Oosta mä tykkään, TÄTÄ mä tarkoitin kun sanoin, että tykkään siitä, mutten osaa ratsastaa. Tänään O oli kivalla tuulella eli kivakiva!

Tunnin alusta asti ajoin eteen eteen eteen, käynnistä alkaen vaan eteeeen ja eteen. Kekkasin jopa asettaa kulmissa (silloin tällöin, on se kumma kun ei ymmärrä että kulma tulee yhden kulman jälkeenkin?!), käänsin tosin vähän liikaa. Eteeeneteen, nyt ei lorvita. Ihan mukavasti se sitten köpötti menemään ja kun ravin aika tuli, niin ravi nousi nätisti. Ja sitten nousin minä, pompin, hytkyin, pompin ja pompin vähän lisää. Harjoitusravissa paineltiin vielä koko tunti menemään, joten taidettiin vähän mennä hissutteluravia koko tunti, nimim. POMPPII liikaa. Voltteja, ympyröitä, pysähdyksiä peruutuksia. Peruskamaa. Pohkeenväistöä. Ja nyt mun on pakko kirjoittaa ylös, jos vaikka alkaisin vähitellen muistamaan; asetus ulos, ulkopohje taakse, sisäpohje eteen, oikea ohja pidättää samalla kun ulkopohje työntää. Muista, Anna-Stina, muista! OPETTELE! Kyllä, minulla heti ensimmäiseksi oli avut päinvastoin. Ensimmäinen kerta; puolet sivusta huijaa ja puolet ok. Toinen kerta: ensin huijaa sitten meni oikeasti ok! Jee, yksi kokonainen yhteensä!

Tähän asti olen muuten ihmetellyt sitä, miten ihmiset saa vatsalihaksensa harjoitusravissa kipeäksi. Noh, en ihmettele muuten enää. Muutaman kierroksen ajan kun oikeasti yritin istua_ ja myödätä_lantiolla_ oikeasti ja sen jälkeen takaisin käyntiin, niin... huh huh. Voi sitä tuskan määrää. Voi tätä tulevaa vatsalihasten hienoa tuplariviä. (Tuplapino?)

Ravien jälkeen ravattiin hieman lisää ja sen jälkeen vähän hypättiin. Yksittäisiä uralla olevia. Ensin oli ihan ok: n. 50cm pikkuesteitä, jotka ei nyt tunnu missään. Minä nyt olin Oolla heti 15m ennen estettä harjassa kiinni ja kauhuissani, mutta no - ei tunnu missään. Ne meni ookoo. Ei kieltänyt ei mitään. Esteen jälkeen vetäsi kunnon laukat kun oli niin kivaaaa ja silloin myös oli kuskilla kivaaaaa, koska se laukka on niin kivaaaa. Muutamia kertoja näin - ei tuntunut missään, oli kivaa. Sitten se voi-taivas-varjele osuus, kun estettä hieman korotettiin! Olen edelleen kauhuissani kun se oli niin iso. No, jälkeenpäin raipalla mitattuna ei se ollut kuin 75, mutta silti. Melkein 80. O:lla. Ou mai gaad. Ei muuta kun harjasta tukeva ote ja eteeneteen. Ravilla lähestyttiin laukalla jatkettiin. Kauhunsekainen vilkaisu esteeseen. Lähestyylähestyy. Lähestyy - koh- ÄÄK se lähtikin kaukaa! Ja HA selvisin kuolematta yli - jee hyvä minä! O laukkaili ihan innoissaan jokaisen hypyn jälkeen, kivaaaaa! Muutaman kerran tultiin tätä ja se meni ihan ok. Aina tosin yhtä jännää, sitä ei voi kieltää. Pari kertaa tuli sellainen jännä nytkähdys, että nyt se kieltää kieltääkö - ei kieltänytkään!

Vaihdettiin estettä. Matalempi okseri. Juueimelkein tunnu missään, oli sekin vähän jännää, mutta ei kuitenkaan. Ensimmäisellä kerralla kusi - en oikein sisäistänyt termiä keskelle estettä. Ohikaan ei päässyt joten tyssäsin aivan tarkoituksella esteen eteen, hyi minä! Muut kerrat ok.

Eräs asia kiinnitti huomiota - pohkeet kiinni myös ennen estettä. Ei osaa. Pohkeet kiinni esteen jälkeen on opittu kantapään kautta, mutta että ennen estettä. Omituinen ongelma. Luulisi, että se olisi ihan automaattinen juttu, mutta ei näköjään. Ja olen minä joskus täälläkin sanonut, että se on ihan ok, mutta ei näköjään?! Onneksi ongelma - luulisin - on hoidettavissa. Kyllä tämä tästä, kyllä tämä tästä... Varsinkin, onhan minulla tänään myös syntymäpäivä, joten sietäisi tullakin! ;)