Viime tunti, sunnuntaina, oli kiva. Ei mikään super muttei mikään tyhmäkään eli ihan kiva. Hurjaksi poni(muuli)ratsuksi siunaantui Pinja. Muuli, ei siis oikeasti muuli, mutta aivan muulilta näyttävä poni, ei siis mikään silmänilo, jos ihan rehellisiä ollaan... Mutta Muuli toimi tosi kivasti. Elävästi takaraivossa oli ennen tuntia viime tunti, jolloin menin Pinjalla. Se oli tuskaa. Laukassa sillä ei saa olla liian kova käsi, koska sitten se lähtee juoksemaan kuolainta karkuun, lujaa, tosi lujaa. Ennen estettä voi kuulla myös imukupin äänen, kun se niin kovasti imee esteelle. No - sellaista ei ollut tällä kertaa. Mikä lie, mutta tosi kiva se oli. Välillä tein laukassa liikaa-ohjasta -virheen, mutta meni se muutamat pätkät tosi rauhallisestikin.
Aluksi pyöriteltiin sivuihin ja päätyihin ympyröitä ja voltteja. Harjoitusravissa ja voisin sanoa, että oli oikeastaan ihan kivaa hytkyä siinä ravissa pitkästä aikaa. Alkuverkkojen jälkeen ruvettiin pyörimään isolla ympyrällä, jossa oli yksi pieni ristikko. Molemmissa suunnissa. Minun piti yrittää keskittyä siihen, etten a) hyppää ennen ponia, b)hyppää kuten hyppäisin 150cm ja c) no - yhdistettynä b-kohtaan eli irtoa liikaa satulasta. Sekä ajaa poniparkaa hieman eteen. Tulin kaikki kohdat ja korkeudet tässä vaiheessa ravissa, muut menivät laukalla ja näin jälkiviisautena olisin minäkin voinut tulla laukalla, mutta no. Ensimmäisenä hyppäsin askeleen ennen ponia. Hups. Loput kerrat hyppäsin irtoamalla satulasta liikaa. Hups. Viimeisissä hypyissä, ehkä jopa kahdessa, tajusin jujun enkä oikeasti hypännyt liikaa. Kevensin - kevensin ja kun este tuli, niin istuinkin alas enkä ponkaissut ylös. Jännä tunne, aivan kuin olisi jälkeen jäänyt. Pelkäsin myös, että jään suuhun kiinni liikaa. Sen jälkeen estettä korotettiin ja hupsista, huomasin taas, että hyppään vähän liikaa. Silti en niissä isommissa - ehkä 65-70 esteissä osaa korjata vielä asentoa, mutta ainakin tajusin pitää pohkeet kiinni ennenjälkeen estettä kunnolla. Hyvin. Tukevasti. Kai.
Ympyrällä pyörimisen jälkeen tultiin muutamaa yksittäistä, paria pystyä ja vinoa lähestymistä kerran. Pelkäsin tuota vinoa vähän, mutta onneksi Pinja on vanha konkari niin se ylittyi melko turvallisesti. Mikä lie kammo siihenkin sitten tullut vai kuvittelenko vaan. Lisäksi eräs pysty aiheutti vähän mietintää, oikeastaan siis kaikki esteet aiheuttivat vähän mietintää, mutta ihan ookoo kaikki ylittyi. Ja, en tällä kertaa mitannut esteitä (raipan kanssa ;D), mutta arvioisin esteet n. 65-70cm korkeiksi. Pine tai Pinsku tai Pinku tai Muuli oli kiva.
Lopuksi pieni radantynkä saman korkuisilla esteillä. En näemmä muista siitä mitään, joten se meni varmaan ihan hyvin, ravasin välit ja esteet ylittyi näppärästi. Pinja on kiva, koska se kääntyy kuin ajatus ja niin pienesti. Ei tarvitse kuin vähän ohjaa niin se menee vaikka kolme kertaa kahdeksikkoa väärinpäin. Paras. Radan jälkeen vielä vähän laukkaa, nostot meni ookoo, muutaman kerran tosiaan otin liikaa kiinni ohjasta ja vähän mentiin lujaa. Muttei kuitenkaan pelottavan lujaa missään vaiheessa, oli jopa ihan kivaa! Pitäisi joskus tehdä niin, että heittää ohjat kaulalle siinä vaiheessa ja vaan yrittää liimautua satulaan kiinni ja laukata pelkästään istunnalla - vaikka minun tapauksessa siitä tuskin tulee mitäänvielä, mutta joskus!
Niin, ja miksikö muka kirjoitan vaan blogia, vaikka olisi paras koulussa-olo-aika? Niinpä niin... ei, on minulla syykin - ei varsinaisesti kyytiä ja liikaa tunteja peruttu, joten ihan turhaa mennä kolmeksi tunniksi kouluun ja sen jälkeen odottaa 4657 tuntia kyytiä kotiin. Joten kotona löhöily paras!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallisia kommentteja kiitos!