Sukelteluharjoituksia

Näköjään olen erittäin hyvin pitänyt kiinni siitä lupauksestani, etten kirjoita kovin usein. Säännöllisesti olen kyllä jopa kirjoittanut - saavutus - mutta en kovin usein. Tuntiratsastajaolossa on se tietty huono puoli, että ei synny mitään uutta kirjoitettavaa kovin usein, lähinnä siis vain silloin, kun on tunti. Eli kerran viikossa tai hieman useammin minun tapauksessani. Tämäkin on näköjään vierähtänyt - tosin, tuntimme viime lauantaina oli aika mitäänsanomaton eikä siitä hurjasti ole mitään kerrottavaa. Sekä se, että vitutus - anteeksi, ärsytyskäyräni on hyvin, hyvin korkealla. En päässyt psykologiasta läpi, sitä se blogin kirjoitus näemmä teettää, enkä päässyt sitten edes kaupungille kesätöihin. On aivan hilkulla, etten kirjoita kiukkuista palautetta kaupungille, mutta olisiko siitä mitään hyötyä, ainakaan minulle? Vähärahaisena kesätyöt olisi kyllä ehdoton juttu ja varsinkin rahattomana ratsastajana vielä ehdottomampi juttu, hmph.

Noh, ehkä minä jostain hankin jotain rahanlähdettä. Muuten ei paljon ratsasteta. Asioilla on tapana järjestyä, jospa se pätisi tälläkin kertaa?

Viime lauantain tuntiin. Olin tallilla jo hyvissä ajoin, puoli kahdeltatoista, sillä meillä oli hieman hommia isän kanssa. Lisäksi olin lupautunut seuraavaksi päiväksi kisahoitajaksi, joten tiedossa oli yökyläilyä tallilla. Tunti pidettiin loppujen lopuksi joskus noin 17-18, aika hyvin siis olimme saaneet ajan kulumaan hommia tehdessä. Ratsukseni sain valita minkä vain, joten halusin tietenkin Mimmin. Tunti oli hieman pelkkää hömpöttelyä ja lisäksi satoi vettä jonkin verran. Emme tehneet mitään erityistä, eikä nyt tullut mitään whooou o-m-g ahaa-fiilistä mistään, mutta oli silti ihan kivaa. Ravasimme paljon harjoitusravia, teimme pysähdyksiä ja peruutuksia ja kevyttä ravia. Laukkasimme molempiin suuntiin ja lopuksi hyppäsimme pienen ristikon olisikohan ollut kolme kertaa. Ainoa, mikä jäi kaivelemaan, oli laukat. Nostin ensinnäkin koko ajan väärän laukan ja hyppäsin nojaamaan eteenpäin, en siis varsinaisesti nostossa vaan laukan aikana ja kun yritin hidastaa. Todellinen ongelma tämä kaulalle sukeltelu näemmä, melkein missä askellajissa ja hypyissä vain. Samoin en saa kaikkia osia pelaamaan yhteen - jalkoja, käsiä, keskivartaloa, istuntaa. Kun yksi on ok, niin toinen vinksahtaa raiteiltaan. Tällä kertaa olen oppinut siis kohtalaisesti istumaan, laukassa, mutta se on aiheuttanut pahan sukelteluongelman. Pitäisi varmaan kiinnittää joku naru tuohon rinnan kohdalle ja siitä hevoselle häntäremmi niin, että rankani pysyisi suorassa. Tai kiinnittää hevosen kaulaan joku pitkä piikki, mihin nojautuminen aiheuttaisi suurta tuskaa, eikä varmasti nojaisi enää ikinä eteen. Hahahaheh mikä mielikuva.

Sunnuntaina olin siis kisahoitajana menossa mukana. Hommani ei kovin merkittävä ollut, sillä ratsastajia oli muutenkin kaksi ja poneja vain yksi. No, pääsinpähän reissulle hienoon paikkaan meren rannalle! Upea paikka oli siis tallilla, ei voi muuta sanoa. Pääsin minä kerran poninkin selkään, kävelemään tosin vain, mutta kuitenkin. Onneksi olin siellä ihan kisojen alussa, eli verkkaajia ei ollut kuin kaksi tai kolme samaan aikaan kentällä, en siis voinut aiheuttaa kovin paljon noloja tilanteita. Eräs juttu jäi vähän mietityttämään - nimittäin se, kun muut ravasivat ja minun olisi pitänyt kävellä uran sisäpuolella, mutta en aivan tajunnut kävellä... Onneksi muita ei ollut kuin muutama, muuten olisin ollut oikeasti aika nolo.

No, siinä kävellessä koitin tehdä kaikkea fiksua käyntityöskentelyä. Pysähdyksiä, asettaa kulmissa, peruutuksia. Voltteja - joo, mutta taisivat olla enemmän soikioita. Peruutukset - joo, ponin takapuoli oli kokonaan siellä uran sisäpuolella ja pää oli aitaa kohti. "Kyllä mä peruuttaa osaan!" Ei mua silti paljoa hävettänyt... Pysähdykset - check! :D Ne sentään sujui. Onneksi en missään vaiheessa kerennyt ravata, siinä vaiheessa olisi tullut varmaan hieman noloja tilanteita, kun olisin kuitenkin tehnyt jotain yleisesti noloa. Luoja ties mitä, mutta jotain noloa kuitenkin.

Tässä yksi kuva sunnuntaiselta. Pahoittelen, jos olen joskus kehunut valokuviani, tämä ei oikein anna oikeutta puhki palamisellaan.. :D No, meri siellä on!

Mystinen kehitysharppaus

Sepä se, juuri se. En tiedä, onko kyseessä nyt jokin tähtikuvioiden yhteensattuma suhteessa auringon asentoon vai onko helvetiksi kutsuttu alamaailma syväjäätynyt samalla, kun itse piru on heittänyt kärrynpyörää. Jotain todella mystistä on kuitenkin tapahtunut, sillä lauantaina koulutunnilla istuin hyvin harjoitusravissa. Oikeasti hyvin, osasin myödätä lantiolla ja takapuoli pysyi satulassa koko ajan. Ihmettelen edelleen, että mitä ihmettä on tapahtunut ja että helvetin on pakko olla jäätynyt. No, minua ei varsinaisesti haittaa yhtään, miksi haittaisikaan, mutta yritän olla hihkumatta liikaa, koska seuraavalla tunnilla huomaan kuitenkin istuvani suunnilleen yhtä hyvin kuin viisijalkainen betonipatsas. Voidaan kuvitella, miten se hyppii siellä sillä tavalla tumps-tumps-tumps, ja kyllä, juuri siltä minä olen useimmiten näyttänyt, tähän asti joka tunti, paitsi lauantaina.

Tunsi siis oli siirtynyt lauantaille, tai oikeastaan minä pyysin sitä siirrettäväksi lauantaille, koska sunnuntaina oli muita pääsiäiseen liittyviä sukulointia. Ei haitannut yhtään, oli tosi hyvä ilma ja olisin voinut hymyillä koko tunnin, näin jälkeen päin ajatellen, mutta en tainnut kuitenkaan hymyillä ankaran keskittymisen takia paljoa. Ratsukseni siunaantui tällä kertaa oikeasti sama arabiristeytys Mimmi ja sain oikeasti ratsastaa sillä koko tunnin. Mimmillä on tosi tasainen askellus, ravissa, joten se on mainio opetusmestari istunnan suhteen. Sillä minä melkein uskaltaisin ehkä kokeilla ilman jalustimiakin. Laukka sitten taas on jollakin tavalla todella "voimakas", eteenpäin pyrkivä, jämerä ja selkeä. Voimakas kuvaa sitä varsin hyvin. Tosi mukava istua siis, ei mikään liian tasainen, muttei mikään pomppunenkaan. Kultaisen keskitien kulkija, sellaista olen kaivannutkin.

Tunnin aiheena oli siis koulua. Pitkästä aikaa, tekee ihan hyvää vaihteeksi väännellä vähän niitäkin. Ensi - tai siis tällä viikollakin on jotain perusjuttuja eli koulua, koska opettajan mukaan meillä on vähän perusjutut hakusessa. Ymmärrettävää, olemmehan hypänneet aika paljon viime aikoina tai oikeastaan koko talven ja syksylläkin aika paljon. :D Menimme koko tunnin harjoitusravissa, vain muutama pätkä keventäen ja muutamat laukkaympyrät. "Perusjuttuna", mitä teimme koko ajan, oli harjoitusravia ja joka sivulla voltti. Opettelimme (tai minä opettelin) taas hokemaan mantraa puolipidäte, asetus, paino, pohje ja meni muuten nytkin aivan varmasti väärin, mutta puolipidäte nyt ainakin meni oikeaan kohtaan. Ehkä ensi tunnilla voitaisiin tutustua käsitteeseen puolipidäte istunnalla, koska tähän mennessä olen vain liikutellut aina nimetöntä puolipidätteessä, eikä ole mitään hajua mistään puolipidätteestä istunnalla.

Heti alussa Mimmi oli hieman tahmea, sitä piti ajaa kauheasti eteen. Jälkeen päin miettiessäni olisin saanut ajaa vieläkin enemmän, mitä nyt ajoin. Raipan väläytys olisi ollut aiheellinen, jos olisi löytynyt oma moottori eli vähän takapäätä toimimaan. Jossain vaiheessa teimme pitkää sivua pitkin raviväistöä - olen mennyt vain kerran aiemmin ja senkin käynnissä. Ei siis oikein onnistunut, koska jäi vähän salaisuudeksi MITÄ olisi pitänyt tehdä. Toisella puolella tajusin jujun ja silloin väläytin raippaa, jolloin Mimmi oikein syttyi! Pelleilyä siis, mikä olisi pitänyt itse tajuta jo vähän aikaisemmin. Sain ehkä viiden askeleen hyvän raviväistöpätkän ja se riitti mulle, olin aika ylpeä siitäkin pienestä!

Pohkeenväistöä jatkettiin vielä käynnissä, sillä "normaalilla" (?!!) tavalla, eli keskihalkaisijalle, enkä muuten ole aivan varma onko tuo termi fiksu ja oikea ja jotain, mutta puolivälistä lyhyttä sivua suunnattiin keskelle kenttää kuitenkin. Ihan selkeää, minunkin mielestä! No, siitä väistätettiin uralle ja molempiin suuntiin. Tämä meni hyvin, astui ehkä hieman liikaakin jossain vaiheessa sivulle, mutta ristiin astui nätisti. Tanssin jälleen ripaskaa mielessäni, olenhan niin pro. :D

Aika loppupuolella jokainen vuorollaan laukkasi pääty-ympyrällä. Laukannosto oli täydellinen, pidätin aavistuksen ja annoin pohkeet ja vhump (jeeeee!), Onnistuin jopa pysymään ympyrällä, enkä karannut minnekään muualle. Ympyrä ei tosin ollut täydellisen tasainen koko ajan, vaan sen koko taisi vaihdella puoleenkin välillä, hups.... nojasin jostain syystä hurjasti eteen, vaikka tajusin sen kyllä, niin en tehnyt asialle mitään? Mikä lie mielenhäiriö. Opettajan muistutuksesta suoristin rankani jälleen. Unohdin ylläpitävän pohkeen jonnekin ja jossain vaiheessa hyyty raviksi, mutta nosti nätisti uudelleen. Myötäsin hyvin lantiolla - ehkä siis jopa liikaa, koska unohdin kaiken muun aika lahjakkaasti.

Tunnin aikana tehtiin myös pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä. Kukin onnistui hyvin, ei mitään ihmeellistä. Loppukäynneissä luovuimme jalustimista ja pitkät ohjat ja otettiin vastakkaisen puolen varpaista kiinni ja kevennettiin käynnissä ja maattiin hevosen selän päällä. Ihan perus. Lopuksi myös piti pysäyttää hevonen - istunnalla. Tehdä etuosakäännös (tai takaosa...) istunnalla. Koska olin jälleen harvinaisen pihalla, en lainkaan muistanut miten se oikeastaan tehtiin, enkä viitsinyt kysyä (...? :D), joten otin vain ohjasta aivan vähän kiinni ja tein jotain. Meni kuulemma hyvin......

Tunti oli siis kaiken puolin hyvä ja oikein täydellinen, huomasin paljon asioita, joita oikeastaan osaankin. Jokin jäi uupumaan, sillä fiilis ei ollut niin JEEWHOOU - kuin joskus. Ehkä se fiilis tulee vain onnistuneesta hyppytunnista ja koulutunti ei pysty siihen. :D Huomasin myös liikaa keskittyväni lantiolla myötäämisen ja siihen istumiseen sekä käsiin, unohdin jalat vallan. Varpaat osoitti varmaan jokainen eri ilmansuuntaan ja hytkyivät ja tytisivät ja heiluvat koko ajan. Kantapää unohtui ylös. Kädet sain pidettyä paikallaan, mutta huomasin pitäväni hartiat aivan vintturalla, koska jossain vaiheessa kivisti aika ikävästi. Koskaan ei näemmä ole hyvä ja kun toinen asia onnistuu, niin toinen menee päin honkia. Tästä on suunta toivottavasti vain ylöspäin. :D

Informaatiotulva

Tänään olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla otsikon kaltaista ilmiötä näkyvissä, mutta ei, ei ole näkynyt. Olisi nimittäin neljä koetta luettavana ja niiden takia en päässyt edes tallille. En ole tähänkään mennessä lukenut sivuakaan (kello: 18:56) ja hyvä on, olen hieman huolestunut. Olisin aivan hyvin voinut mennä tallille, mutta olen todennut sen erittäin huonoksi vaihtoehdoksi koeviikon lähestyessä, en nimittäin jaksa enää tallin jälkeen yhtään mitään, varsinkaan lukea. Varsinkin, jos tunti olisi sattunut menemään superhyvin, niin olen aivan liian fiiliksissä lukea mitään. Mutta okei, tallilla olisin tehnyt jotain järkevää, nyt olen vain koko päivän mulkoillut biologian kirjalle takaisin samalla kun se on lällätellyt minulle "etpäs osaakaan mitään hahahahhaaa". Samalla olen pohtinut, että jos liottaisin kyseisen vahingoniloisen kirjan kostoksi veteen ja joisin sen, niin voisinko kenties siten omaksua koko kirjan sisällön. Se olisi aika loogista, eikö? Siitä kyllä saattaisi ilmaantua jonkin sortin vaikeuksia vessassa käymisen suhteen.

Oli tällä postauksella oikeasti joku tarkoitus, kuin vain voivotella omaa saamattomuutta. Ajattelin kirjoittaa aivan yksinkertaisesti, että miten ihmeessä aloitin ratsastuksen. Siinä riittääkin ihmettelemistä ja oikeasti fiksu olisi sivuuttanut koko ajatuksen, mutta minkäs teet, kun on niin itsepäinen "hurjapää", että täytyy kaiken maailman hulluuksia kokeilla. Oikeasti, olisin huomattavasti rikkaampi, jos olisin unohtanut koko ajatuksen yhtä äkkiä, kuin keksinytkin. Tällä tiellä ollaan, eikä muuten vaikuta mitenkään lyhyeltä taipaleelta tallattavaksi.

Kaiken pahan alku ja juuri on tietenkin kaverit. Läheisellä, kohtalaisen suurella suomenhevostallilla alkoi pyöriä heppakerho yläasteikäisille. Arvon mielenkiintoiset ystäväni ovat aina olleet hieman omanlaatuisia ja sinnehän he menivät, minä mukana. Kerhon juttu oli se, että joka toisella kerralla ratsastellaan ja ne muut kerrat tehdään jotain muuta. Kerran viikossa maanantaisin, ilmainen kerho. Sehän oli aivan viaton ajatus käydä katselemassa ja kokeilemassa, vielä kun oli ilmaista, niin mikäs siinä. Ensimmäinen kerta oli minulle aika mielenkiintoista. Haimme muistaakseni hevosia tarhoista sisälle. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mihin esim. riimunnaru kiinnitetään oikea oppisesti. En ollut aivan varma, pitikö minun vai hevosen mennä oviaukosta ensin. No - hevonen meni, minä tulin perässä. Karsinaan mennessä tuli eteen sama ongelma, ja koska kyseessä oli tallin suurimpia hevosia, eräs itsetietoinen tamma, tuli siitä aika mielenkiintoinen ryysis, jossa minun jompikumpi käsiparkani joutui valtavan takapuolen ja seinän litistämäksi. Se käsi oli oikeasti viikon tai kaksi kipeä, jouduin ihan sitomaan sitä jollain. :D No, se onkin ainoa uuden harrastuksen tuottama kunnon vamma. Hetkellinen, onneksi. Jollakin kerralla ajoimme. Tarkkuusajoa. Kyseinen talli on painottunut ja panostanut hyvinkin paljon valjakkoajoon, joten siellä oli helposti testattavissa ajamista kuin ajamista.

SE minun ajaminen oli katastrofaalista jos mikä. "Tötsistä" oli tehty pujottelurata keskelle kenttää. Kahden tötsän maali ja lähtö oli myös. En muistaakseni varsinaisesti vienyt montaa keilaa mukana, mutta kohtalaisen kuuluisa (?) opettaja, joka oli groomina, sanoi jotain kuolematonta ajostani. Olisiko ollut jotakin "olipas siinä kurvikasta ajoa" tai jotain muuta vastaavaa, en nyt kyllä kuollakseni muista MIKÄ se adjektiivi siinä oli. :D

Ensimmäinen ratsastukseni. Siis Virallinen Ensimmäinen Ratsastus, olen minä pikkutyttönä käynyt muutaman kerran käynnissä hillumassa. En jostain syystä muista siitä oikein mitään. :D Hevosena oli ehkä se tamma, joka aiheutti sen käsivammankin. Joku järjettömän iso suokki kuitenkin. Ensimmäiset tunteet käynnissä olivat mielenkiintoisia. Käyntihän on sellaista tietynsorttista muljauttelua, ainakin aloittelijalle. Nauroin varmaan vain ja tietysti oli taluttaja. Tämähän oli siis 2010 syksyllä. Ravi oli tietysti aika järkyttävää rynkytystä ja voin vain kuvitella, kuinka kamalan näköistä se oli. Toisella ratsastuskerralla hokasin kevennyksen tai ainakin sitä harjoiteltiin. Minulle oli melko iiisi juttu, koska olen aina katsonut paljon hevosvideoita, niin tarvitsi vain yhdistää kaksi palasta yhteen niin sujui ihan hyvin. Kaunista se ei edelleenkään ollut.

Kerhossa jatkettiin aina jonnekin huhtikuuhun asti, siis vuosi sitten huhtikuussa saattoi kerho vielä pyöriä. Muistan muuten miten vannoin silloin syksyllä, että ei minusta ikinä kunnon heppatyttöä tule. En todellakaan aio ostaa mitään ratsastushousuja tai kenkiä tai MITÄÄN. Vähitellen totesin, että omat hanskat on varmasti jees ostos ja 6€ ei ollut paha hinta. SITTEN tammikuussa tuli peliin eräät koko ikänsä harrastaneet kaverit, jotka jostain ihmeen syystä houkuttelivat minut eräälle pienelle yksityistallille, siis sille, jossa nykyäänkin käyn. En vieläkään ymmärrä, miten heitä ollenkaan on kiinnostanut seurailla minun toheltamista ja evottamisia milloin missäkin asiassa. No, aloin käymään siellä tunneilla ja ensimmäisestä tunnista onkin selostus jo olemassa. Vähitellen hokasin sitten, että ehkä ne ratsastushousut olisi ihan fiksu ostos, lökärit on vähän liukkaat. Kengät hankin vasta joskus sitten, kun oli rahaa kunnolla, siihen asti vetelin kumisaappailla.. :D Housut oli helppo ostaa käytettynä kympillä, ovat toimivat vieläkin, vaikka pitäisi vetoketju uusia. Tai ehkä ostaa vain uudet housut.

No - tällä tiellä ollaan. Hauskoja ja noloja tarinoita riittää, koska olen ollut kaikissa asioissa aivan totaalisen aloittelija, miten olen voinut ollakin niin "nolo aloittelija" joissakin asioissa. Nyt minun on kuitenkin aivan pakko kuunnella sitä lällättelevää kirjaa, koska lällätys on noussut sietämättömäksi ja kello näyttää nyt 19:56, tunti siis tehokasta lukuaikaa on taas menetetty muistellessa vanhoja. Jos inhottavien asioiden lykkäämisestä eteenpäin tehtäisiin urheilulaji, olisin siinä loistava. Tämä nimittäin sujuu.