Sukelteluharjoituksia

Näköjään olen erittäin hyvin pitänyt kiinni siitä lupauksestani, etten kirjoita kovin usein. Säännöllisesti olen kyllä jopa kirjoittanut - saavutus - mutta en kovin usein. Tuntiratsastajaolossa on se tietty huono puoli, että ei synny mitään uutta kirjoitettavaa kovin usein, lähinnä siis vain silloin, kun on tunti. Eli kerran viikossa tai hieman useammin minun tapauksessani. Tämäkin on näköjään vierähtänyt - tosin, tuntimme viime lauantaina oli aika mitäänsanomaton eikä siitä hurjasti ole mitään kerrottavaa. Sekä se, että vitutus - anteeksi, ärsytyskäyräni on hyvin, hyvin korkealla. En päässyt psykologiasta läpi, sitä se blogin kirjoitus näemmä teettää, enkä päässyt sitten edes kaupungille kesätöihin. On aivan hilkulla, etten kirjoita kiukkuista palautetta kaupungille, mutta olisiko siitä mitään hyötyä, ainakaan minulle? Vähärahaisena kesätyöt olisi kyllä ehdoton juttu ja varsinkin rahattomana ratsastajana vielä ehdottomampi juttu, hmph.

Noh, ehkä minä jostain hankin jotain rahanlähdettä. Muuten ei paljon ratsasteta. Asioilla on tapana järjestyä, jospa se pätisi tälläkin kertaa?

Viime lauantain tuntiin. Olin tallilla jo hyvissä ajoin, puoli kahdeltatoista, sillä meillä oli hieman hommia isän kanssa. Lisäksi olin lupautunut seuraavaksi päiväksi kisahoitajaksi, joten tiedossa oli yökyläilyä tallilla. Tunti pidettiin loppujen lopuksi joskus noin 17-18, aika hyvin siis olimme saaneet ajan kulumaan hommia tehdessä. Ratsukseni sain valita minkä vain, joten halusin tietenkin Mimmin. Tunti oli hieman pelkkää hömpöttelyä ja lisäksi satoi vettä jonkin verran. Emme tehneet mitään erityistä, eikä nyt tullut mitään whooou o-m-g ahaa-fiilistä mistään, mutta oli silti ihan kivaa. Ravasimme paljon harjoitusravia, teimme pysähdyksiä ja peruutuksia ja kevyttä ravia. Laukkasimme molempiin suuntiin ja lopuksi hyppäsimme pienen ristikon olisikohan ollut kolme kertaa. Ainoa, mikä jäi kaivelemaan, oli laukat. Nostin ensinnäkin koko ajan väärän laukan ja hyppäsin nojaamaan eteenpäin, en siis varsinaisesti nostossa vaan laukan aikana ja kun yritin hidastaa. Todellinen ongelma tämä kaulalle sukeltelu näemmä, melkein missä askellajissa ja hypyissä vain. Samoin en saa kaikkia osia pelaamaan yhteen - jalkoja, käsiä, keskivartaloa, istuntaa. Kun yksi on ok, niin toinen vinksahtaa raiteiltaan. Tällä kertaa olen oppinut siis kohtalaisesti istumaan, laukassa, mutta se on aiheuttanut pahan sukelteluongelman. Pitäisi varmaan kiinnittää joku naru tuohon rinnan kohdalle ja siitä hevoselle häntäremmi niin, että rankani pysyisi suorassa. Tai kiinnittää hevosen kaulaan joku pitkä piikki, mihin nojautuminen aiheuttaisi suurta tuskaa, eikä varmasti nojaisi enää ikinä eteen. Hahahaheh mikä mielikuva.

Sunnuntaina olin siis kisahoitajana menossa mukana. Hommani ei kovin merkittävä ollut, sillä ratsastajia oli muutenkin kaksi ja poneja vain yksi. No, pääsinpähän reissulle hienoon paikkaan meren rannalle! Upea paikka oli siis tallilla, ei voi muuta sanoa. Pääsin minä kerran poninkin selkään, kävelemään tosin vain, mutta kuitenkin. Onneksi olin siellä ihan kisojen alussa, eli verkkaajia ei ollut kuin kaksi tai kolme samaan aikaan kentällä, en siis voinut aiheuttaa kovin paljon noloja tilanteita. Eräs juttu jäi vähän mietityttämään - nimittäin se, kun muut ravasivat ja minun olisi pitänyt kävellä uran sisäpuolella, mutta en aivan tajunnut kävellä... Onneksi muita ei ollut kuin muutama, muuten olisin ollut oikeasti aika nolo.

No, siinä kävellessä koitin tehdä kaikkea fiksua käyntityöskentelyä. Pysähdyksiä, asettaa kulmissa, peruutuksia. Voltteja - joo, mutta taisivat olla enemmän soikioita. Peruutukset - joo, ponin takapuoli oli kokonaan siellä uran sisäpuolella ja pää oli aitaa kohti. "Kyllä mä peruuttaa osaan!" Ei mua silti paljoa hävettänyt... Pysähdykset - check! :D Ne sentään sujui. Onneksi en missään vaiheessa kerennyt ravata, siinä vaiheessa olisi tullut varmaan hieman noloja tilanteita, kun olisin kuitenkin tehnyt jotain yleisesti noloa. Luoja ties mitä, mutta jotain noloa kuitenkin.

Tässä yksi kuva sunnuntaiselta. Pahoittelen, jos olen joskus kehunut valokuviani, tämä ei oikein anna oikeutta puhki palamisellaan.. :D No, meri siellä on!