Hallintaharjoittelua ja se kirottu harjoitusravi

Tänään oli siis pitkästä aikaa tunti kentällä, olen nimittäin viimeksi mennyt kentällä joskus kuukausi sitten. Kamalaa miten aika kuluu nopeasti.. No, oli joka tapauksessa tosi kivaa mennä suurimmaksi osaksi sulaneella kentällä, kera juoksevan veden YMS mukavien kohtien, joista ei olisi voinut selvitä kuivana jos sinne olisi tippunut. Ratsukseni siunaantui Mimmi, vallan mukava hevosenkokoinen arabiristeytys. Mimmi on oikeasti mun lempparihevonen, se on niin mukavan rauhallinen ja turvallinen, kuitenkin pienellä pippurisuudella varustettuna. Sen hypyissä pysyy aina mukana ja laukka ja ravi mukavan tasaista. Ja se on hevonen, ei poni.

Aloitimme tunnin normaalisti alkukäynneillä. Pyrin tällä kertaa ratsastamaan oikein hyvin tai ainakin niin hyvin kuin minä osaan. Reipas käynti (niin, ettei opettajan tarvinnut kertaakaan huomauttaa, että reipas käynti. Ei muuten huomauttanut, HAA :D), kulmat asetuksella ja sisäpohkeella läpi, paljon ympyröitä ja voltteja. Ja hyvinhän ne avut meni läpi, kun ravi nousi pienellä hipaisulla vain.

Harjoitusravi. Se kirottu harjoitusravi. "Ole ihan rentona, niinku perunasäkki!" No mää olen!! eksää näää?! Mä en vaan ymmärrä. Se on ihan kauheen näköstä, kun minä yritän istua minkään hevosen tai ponin harjoitusravissa. Olen opetellut, hytkynyt, rytkynyt, tippunut, rytkynyt lisää vaikka miten paljon tarkoituksena vain opetella istumaan harjoitusravissa, myötäämään lantiolla. Tiedän suunnilleen, miltä sen kuuluu tuntua, olen minä sentään ehkä kaikkiaan kymmenen askelta istunut oikein ja hevosta häiritsemättä. Siis ikinä. Kaikki kerrat yhteenlaskettuna. Eikä ole tuottanut toivottua tulosta. Kaverin eräs neuvo on ollut hyödyllisin ikinä."Nylkytä sitä satulaa sillai!", kuului eräs tunti kun jollain ponilla meni. Se on juurtunut takaraivoon kiinni ja kuulen aina kaiun siitä päässäni ja se oikeasti auttaa ihanvähän, ehkä yhden askeleen osaan istua pelkällä tuolla lausahduksella. Vielä kun saisi sen jatkuvaksi ja kaikki ravit kestäväksi niin Olen Ylpeä itsestäni. No mutta hei, tässä on tavoite, viime vuonna tavoitteeni oli fiksu laukannosto ja tämän vuoden juttu taitaa olla kaikessa yksinkertaisuudessa harjoitusravi, jalustimilla ja ilman. Katsotaan miltä ensi jouluna näyttää!

No, takaisin tämän päivän tuntiin siis. Muut heitti jalustimet veke, mutta minä pidin visusti jalustimet jalassa. Kevensivät paljon ilman jalustimia ja voin vain kuvitella miltä tuntuu jaloissa. :D Kentälle oli uran sisäpuolelle jokaiseen kulmaan laitettu kolme ravipuomia, ravattiin niitä ihan vain keventämällä. Tämä sujui hyvin. Muutaman kerran tuli ihan typerä ohitus, kun en ollut hereillä ja hevonen paineli ohi. Tuli tosi aloittelijamainen olo, siis aloittelijamaisempi olo kuin yleensä. Pari kertaa kiepsautin ympäri ja menin ne väkisin, PÖH.

Ravipätkän jälkeen aloimme mennä kentän keskellä olevaa jumppasarjaa. Ristikko/okseri-hökötys, ravipuomi, ristikko, ravipuomi ja viimeisenä okseri. Mimmillä tämä sujui tosi hyvin, olin tosin itse valmistautunut, että vaihtaa laukalle, mutta ei se vaihtanutkaan vaan meni tosi nätisti ravissa ne. Hypyt olivat keskivertoja, en oikein tiedä pääsinkö niihin mukaan vai en. Mimmi nyt on niin tasainen, että pääsee mukaan vaikka miten päin. Tämä yksi kerta jäi kuitenkin Mimmillä ainoaksi, sillä sain, jouduin, vaihtamaan kultaisen Mimmin keneen muuhunkaan kuin pulleaan Piccolaan! Hän ei oikein suostunut kulkemaan oikein päin, joten sain kunniakseni pistää ponin ruotuun.

No, Piccola kulki loppujen lopuksi tosi nätisti, kun vähän potkaisi pohkeella kunnolla. Mutta. Voi kauhia. Ne sen hypyt ovat järkyttäviä. Piccola jaksaa hypätä tosi hyvin jopa minä selässään, mutta se sen tyyli on jotain järkyttävää, ellei ole kunnolla vauhtia! Nimittäin hissihyppyjä! En muistanut tai en vain ollut hypännyt taas hetkeen niin olin unohtanut, että ÄLÄ NOJAA ETEEN, koska sillä varmistat varman tippumisen. Ensimmäinen hyppy -> kaulalle! Tämä toistui toisenkin kerran kunnes... huomasin, ettei Piccolan olematon kaula riittänytkään ja tulin erittäin taktisesti alas jaloilleni. Mieluummin jättäisin tämän laskematta tippumiseksi, koska poni oli pysähtynyt jo siinä vaiheessa... nevermind. TÄMÄN jälkeen alkoi ehkä sujui ihan vähän paremmin, en ainakaan tippunut toista kertaa. Pääsin sarjan loppuun asti ja keskimmäinen hyppy oli oikeasti tosi hyvä, se oli se ainut johon pääsin koko tunnilla mukaan eikä se ollut hissi. Kamalia ne hypyt silti oli, vaikken tippunutkaan.

Tässä hieman järkytystä silmille, yritin piirtää tunnin harjoitukset yhdelle kentälle.

Punainen viiva kuvaa edellä kuvattua eli ensimmäistä harjoitusta. Toinen harjoitus eli oranssi viiva sujui hyppyjen osalta hieman paremmin. Okserilla hävisi jalustimet enkä suostunut jatkamaan ennen kuin sain kaivettua ne takaisin, joten harjoitus hieman kärsi siitä. Toiset hypyt siinä harjoituksessa meni "ihan ok", ei ainakaan jäänyt mitään ihmeellistä mieleen. Kolmas eli vihreä viiva onkin piirretty epäselvästi näemmä, esteiden jälkeen jatkettiin oikealle, tehtiin voltti (aika suorakulmainen..) edelleen oikealle esteiden välistä toisille puomeille ja jatkettiin kaarevaa uraa vielä niille toisille puomeille. Erittäin selvästi selostettu.

Tunnin tarkoitus oli siis oppia hieman hallitsemaan radalla menemistä ja sitä, ettei kaahoteta täyttä vaan, että, no, hallitaan. Itsellä jäi hieman paha maku Piccolasta, tiedän kyllä, että se on sellainen hisseilijä eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun olen siltä tippunut samanlaisessa tilanteessa. Ärsyttää silti, kun en päässyt yhteenkään hyppyyn mukaan ja jälkeen päin (minulla on aina tapana harmitella jälkeen päin miksen tehnyt niin tai näin) mietin, että olisi varmaan ennen sarjaa pitänyt nostaa aina laukka ja mennä hyvällä vauhdilla yli, niin se ei hyppää hissejä niin herkästi. No tällainen kerta tällä kertaa ja odotan innolla, että pääsisin korjaamaan virheitä seuraavalla tunnilla. Ensi viikolla en tosin pääse, koska on koeviikko ja sitä seuraava sunnuntai on vielä epävarma, jos sopisi, että tunti siirretään lauantaille, niin sitten sopii. Riippuu mistä roikkuu. :)