Mystinen kehitysharppaus

Sepä se, juuri se. En tiedä, onko kyseessä nyt jokin tähtikuvioiden yhteensattuma suhteessa auringon asentoon vai onko helvetiksi kutsuttu alamaailma syväjäätynyt samalla, kun itse piru on heittänyt kärrynpyörää. Jotain todella mystistä on kuitenkin tapahtunut, sillä lauantaina koulutunnilla istuin hyvin harjoitusravissa. Oikeasti hyvin, osasin myödätä lantiolla ja takapuoli pysyi satulassa koko ajan. Ihmettelen edelleen, että mitä ihmettä on tapahtunut ja että helvetin on pakko olla jäätynyt. No, minua ei varsinaisesti haittaa yhtään, miksi haittaisikaan, mutta yritän olla hihkumatta liikaa, koska seuraavalla tunnilla huomaan kuitenkin istuvani suunnilleen yhtä hyvin kuin viisijalkainen betonipatsas. Voidaan kuvitella, miten se hyppii siellä sillä tavalla tumps-tumps-tumps, ja kyllä, juuri siltä minä olen useimmiten näyttänyt, tähän asti joka tunti, paitsi lauantaina.

Tunsi siis oli siirtynyt lauantaille, tai oikeastaan minä pyysin sitä siirrettäväksi lauantaille, koska sunnuntaina oli muita pääsiäiseen liittyviä sukulointia. Ei haitannut yhtään, oli tosi hyvä ilma ja olisin voinut hymyillä koko tunnin, näin jälkeen päin ajatellen, mutta en tainnut kuitenkaan hymyillä ankaran keskittymisen takia paljoa. Ratsukseni siunaantui tällä kertaa oikeasti sama arabiristeytys Mimmi ja sain oikeasti ratsastaa sillä koko tunnin. Mimmillä on tosi tasainen askellus, ravissa, joten se on mainio opetusmestari istunnan suhteen. Sillä minä melkein uskaltaisin ehkä kokeilla ilman jalustimiakin. Laukka sitten taas on jollakin tavalla todella "voimakas", eteenpäin pyrkivä, jämerä ja selkeä. Voimakas kuvaa sitä varsin hyvin. Tosi mukava istua siis, ei mikään liian tasainen, muttei mikään pomppunenkaan. Kultaisen keskitien kulkija, sellaista olen kaivannutkin.

Tunnin aiheena oli siis koulua. Pitkästä aikaa, tekee ihan hyvää vaihteeksi väännellä vähän niitäkin. Ensi - tai siis tällä viikollakin on jotain perusjuttuja eli koulua, koska opettajan mukaan meillä on vähän perusjutut hakusessa. Ymmärrettävää, olemmehan hypänneet aika paljon viime aikoina tai oikeastaan koko talven ja syksylläkin aika paljon. :D Menimme koko tunnin harjoitusravissa, vain muutama pätkä keventäen ja muutamat laukkaympyrät. "Perusjuttuna", mitä teimme koko ajan, oli harjoitusravia ja joka sivulla voltti. Opettelimme (tai minä opettelin) taas hokemaan mantraa puolipidäte, asetus, paino, pohje ja meni muuten nytkin aivan varmasti väärin, mutta puolipidäte nyt ainakin meni oikeaan kohtaan. Ehkä ensi tunnilla voitaisiin tutustua käsitteeseen puolipidäte istunnalla, koska tähän mennessä olen vain liikutellut aina nimetöntä puolipidätteessä, eikä ole mitään hajua mistään puolipidätteestä istunnalla.

Heti alussa Mimmi oli hieman tahmea, sitä piti ajaa kauheasti eteen. Jälkeen päin miettiessäni olisin saanut ajaa vieläkin enemmän, mitä nyt ajoin. Raipan väläytys olisi ollut aiheellinen, jos olisi löytynyt oma moottori eli vähän takapäätä toimimaan. Jossain vaiheessa teimme pitkää sivua pitkin raviväistöä - olen mennyt vain kerran aiemmin ja senkin käynnissä. Ei siis oikein onnistunut, koska jäi vähän salaisuudeksi MITÄ olisi pitänyt tehdä. Toisella puolella tajusin jujun ja silloin väläytin raippaa, jolloin Mimmi oikein syttyi! Pelleilyä siis, mikä olisi pitänyt itse tajuta jo vähän aikaisemmin. Sain ehkä viiden askeleen hyvän raviväistöpätkän ja se riitti mulle, olin aika ylpeä siitäkin pienestä!

Pohkeenväistöä jatkettiin vielä käynnissä, sillä "normaalilla" (?!!) tavalla, eli keskihalkaisijalle, enkä muuten ole aivan varma onko tuo termi fiksu ja oikea ja jotain, mutta puolivälistä lyhyttä sivua suunnattiin keskelle kenttää kuitenkin. Ihan selkeää, minunkin mielestä! No, siitä väistätettiin uralle ja molempiin suuntiin. Tämä meni hyvin, astui ehkä hieman liikaakin jossain vaiheessa sivulle, mutta ristiin astui nätisti. Tanssin jälleen ripaskaa mielessäni, olenhan niin pro. :D

Aika loppupuolella jokainen vuorollaan laukkasi pääty-ympyrällä. Laukannosto oli täydellinen, pidätin aavistuksen ja annoin pohkeet ja vhump (jeeeee!), Onnistuin jopa pysymään ympyrällä, enkä karannut minnekään muualle. Ympyrä ei tosin ollut täydellisen tasainen koko ajan, vaan sen koko taisi vaihdella puoleenkin välillä, hups.... nojasin jostain syystä hurjasti eteen, vaikka tajusin sen kyllä, niin en tehnyt asialle mitään? Mikä lie mielenhäiriö. Opettajan muistutuksesta suoristin rankani jälleen. Unohdin ylläpitävän pohkeen jonnekin ja jossain vaiheessa hyyty raviksi, mutta nosti nätisti uudelleen. Myötäsin hyvin lantiolla - ehkä siis jopa liikaa, koska unohdin kaiken muun aika lahjakkaasti.

Tunnin aikana tehtiin myös pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä. Kukin onnistui hyvin, ei mitään ihmeellistä. Loppukäynneissä luovuimme jalustimista ja pitkät ohjat ja otettiin vastakkaisen puolen varpaista kiinni ja kevennettiin käynnissä ja maattiin hevosen selän päällä. Ihan perus. Lopuksi myös piti pysäyttää hevonen - istunnalla. Tehdä etuosakäännös (tai takaosa...) istunnalla. Koska olin jälleen harvinaisen pihalla, en lainkaan muistanut miten se oikeastaan tehtiin, enkä viitsinyt kysyä (...? :D), joten otin vain ohjasta aivan vähän kiinni ja tein jotain. Meni kuulemma hyvin......

Tunti oli siis kaiken puolin hyvä ja oikein täydellinen, huomasin paljon asioita, joita oikeastaan osaankin. Jokin jäi uupumaan, sillä fiilis ei ollut niin JEEWHOOU - kuin joskus. Ehkä se fiilis tulee vain onnistuneesta hyppytunnista ja koulutunti ei pysty siihen. :D Huomasin myös liikaa keskittyväni lantiolla myötäämisen ja siihen istumiseen sekä käsiin, unohdin jalat vallan. Varpaat osoitti varmaan jokainen eri ilmansuuntaan ja hytkyivät ja tytisivät ja heiluvat koko ajan. Kantapää unohtui ylös. Kädet sain pidettyä paikallaan, mutta huomasin pitäväni hartiat aivan vintturalla, koska jossain vaiheessa kivisti aika ikävästi. Koskaan ei näemmä ole hyvä ja kun toinen asia onnistuu, niin toinen menee päin honkia. Tästä on suunta toivottavasti vain ylöspäin. :D