Ratsasuksen alkeet - jotain syötävää?

Nyt on melkein täydellinen hetki ja fiilis, että voisi kertailla vielä toisviikkoisen ratsastustunnin. Aivan ensimmäisessä postauksessa taisin mainitakin, että minulla on kausia kirjoittamisen suhteen. Joskus irtoaa hyvää juttua, joskus ei mitään. Onneksi minulla ei ole (vielä ;)) kovia lukijapaineita, kyllä minä kestän tuottaa pettymyksen kahdelle Viralliselle (-->) lukijalle, pahoitteluni siis sinne.

Mutta niin, siihen tuntiin. Jatkoimme perusjuttujen harjoittelua, siis lähinnä koulukiemuroita. Viime kisoissa olin kertonut pienoisesta kauhustani suurta sotanorsun kokoista hevosta kohtaan, olkoon hän siis Herra O. Kyseessä ilmeisesti aika menestynyt ratsu, joka viettelee vanhus(no, 15-vuotias hän vasta on. Kai.)päiviään harrasteratsuna. Vaikkei kenellekään varmasti sanoisi kutsumanimi mitään ja olenhan täällä muitakin ponien nimiä jo maininnut, niin puhutaan hänestä silti pelkkänä pyöreänä pallona, eli O-kirjaimena. Se on oikein kuvaava kyllä. O ei oikeasti ole edes kovin iso, mutta tallin isoimpia tällä hetkellä. Säkää on varmaan rapiat 160, ehkä 165 tms, olen aika huono arvioimaan. Ihan sopivan hevosen kokoinen kuitenkin. Sillä on aina yhtä mielenkiintoista ratsastaa, sillä sillä on niin erikoiset askeleet. Siirtymiset ovat ennen kaikkea kummallisia, jos voitte kuvitella jonkun Totilaan hypähtävät, lennokkaat askeleet, niin siltä ne tuntuu. Vaikkei todellakaan näytä siltä. Okei, hyvä on, huono esimerkki, en ole varmaan ikinä nähnyt Totilaan menevän missään "normaalisti", ilman piffejä ja paffeja. No - nevermind - ravin noustessakin O vain "kasvaa" jalkovälissä ja siinä ensimmäisen askeleen aikana nousee varmaan parikymmentä senttiä siitä, missä käynnin aikana on. Varsinkin, jos hänet pikkuisen punkeron saisi toimimaan niin, että vain hipaisu riittäisi - avuille kunnolla, niin se on sellainen. Itse ravi on jotain niin järkyttävää, ettei tietoakaan kamalemmasta. Siellä jos "vaan istuu" niin satulasta pomppaa joka askeleella parikymmentä senttiä irti ja samalla vauhdilla alas. A-U. Laukka tosin korvaa kaiken, se on jotain niin taivaallista, ettei toista. Oh. Samoin O:n ohjastuntuma on ehkä se, että pitää pikkusormilla ohjien päästä kiinni ja liikuttaa toisen nivelen toista neljännestä.

Tunnilla teimme kaikkia perusjuttuja. Siirtymisiä, pysähdyksiä, puomeja, takaosakäännöksiä (tai etuosa..), pohkeenväistöä, peruutuksia. O oli hieman tahmea, eikä edes vähääkään. En osannut istua, enkä osannut keriä ohjia tarpeeksi, koska olen viimeksi kesällä mennyt hällä ja toki oli muuttunut siinä ajassa hieman. Peruutuksissa sain tapella aika tavalla, samoin pohkeenväistössä. Peruutuksissa jämähti koko hevonen siihen paikkaan ja häntä vaan viuhui. En osannut tarpeeksi ehkä vaatia ja loppujen lopuksi peruutus onnistui molemmista ohjista vetämällä ja keräämällä lisää ohjia. Olisi pitänyt pitää SE ohjastuntuma eikä löysätä ollenkaan - löysäsin nimittäin luvattoman paljon heti peruutuksen jälkeen. Etuosankäännökset (Piti Googlata varmistukseksi :D) eivät nekään ottaneet onnistuakseen. Vähän - paljon vaativat nämä vielä fiksausta, mutta eiköhän ne pian ala juurtua sinne selkärankaan.

Jostain syystä olin laukan kohdalla aivan varma, että ohjaan sen hemmetin pyramidin kokoisen elukan esteelle vahingossa, enkä siis uskaltanut nostaa yhtäkään laukkaa. Tässä numero yksi asia mistä pitäisi päästä eroon. Se on enemmän kuin mahdollista, että minä ohjaan vahingossa hepan 80-korkuiselle esteelle ja että se vielä hyppää sen. En ihmettelisi lainkaan. No, puomeilla pääsin taivaaseen eli kun O hetkellisesti vaihtoi laukalle, oohh sitä laukkaa! Täydellistä.

Lopuksi jokainen hyppäsi pienen ristikon. Korkeutta oli ehkä 20 siis ja minä olen tietenkin niin etevä, että O hyppäsi sieltä korkeammasta, n 30cm korkuisesta päädystä. Ei siinä mitään, se oli varmaan tasaisin hyppy, missä olen ikinä istunut. Lähti kummallisen kaukaa enkä ollut kovin valmistautunut siihen, eli taisin tulla vähän perässä. Tai ei - hyökkäsin kaulalle sukeltelemaan heti kun huomasin, että ohhoh sehän hyppää. Mutta tämän hypyn perusteella O vaikuttaa oikein kelpoiselta hyppääjältä. Olisi kiva koklailla joskus enemmänkin.

Tunti oli vähän töhö. O on kiva, tiedän, että se on kiva. Tällä tunnilla se ei kuitenkaan ollut ja se vähän jäi vähän ärsyttämään. Mikään ei Oikeasti Onnistunut ja jutut kusahti suurimmaksi osaksi. Ehkä sillä oli vaan huono päivä ja seuraavalla kerralla onnistuu paremmin. Jos ei onnistu, niin sitä seuraavalla kerralla sitten. Sitten vaan opetellaan ratsastamaan ja mennään niin kauan, että onnistuu. Siihen pyritään.