Täydellisen upea laukanvaihto

Tänään matkalla tallille mietin, miten mun pitäisi varmaan kirjoittaa omaan kuvaukseen "tuleva gp-pro-erittäin-hyvä esteratsastaja, joka haaveilee voittoloimista kunhan vain ensin opettelee ratsastamaan" ja mietin muutenkin taas sitä, miten kaikki kisaradat onkaan niin lähellä, mutta niin kaukana. En tiedä onko se kunnianhimo vai se, että kaikki muutkin kisaa jotain, joten miksen minäkin joskus. No - onneksi sitten saavuttiin pian tallille ja kaikki ylimääräinen miettiminen jäi sikseen. Viime viikolla oltiin maastossa pitkästä aikaan. Meitä oli onneksi  vetäjän lisäksi vain kaksi paikalla, joten se oli oikeinoikein rentouttavaa. Mimmi-kultamuru siunaantui ratsuksi silloin, ja voisin sanoa, että se oli parasta pitkään aikaan. Varmaan ensimmäinen hevonen, joka oikeasti kuunteli maastossa pidätteitä ja ne meni läpi - jopa laukassa. Oli kivaa oikeasti lauka rauhallisesti pitkin kivoja metsäteitä, ylä- ja alamäissä. Tuollaista kuin olisi täällä kotonakin - metsää, ylä- ja alamäkiä ja hyviä teitä. Mutta eih, täällä on tasaista kuin.... no täällä? Ei missään ole niin tasaista kuin täällä pellon keskellä.

Noniin sitten tähän päivään. Ratsuksi siunaantui taas pikkumussukkaihku-Mimmi ja voisin sanoa pari valittua sanaa pakkasukolle tai vastaavalle sää-abrakadapra -tyypille, kurakelit on ahterista. Niin vaan ahterista kuin olla ja voi. Hevosten kintut on kaulaan asti kurassa ja sitä ei sitten saa millään ilveelläkään irti ja laita nyt sitten likaiseen jalkaan patjat ja pintelit - huoh. Tälläkin kerralla selvittiin kiroamisella ja manauksella, mutta eikö oikeasti pikku - HUOM - pikkupakkanen olisi ihan hyvä vaihtoehto pitkästä aikaa?

Tunnilla tehtiineitehty mitään erikoista. Käynnissä voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia. Sujui ihan fiksusti. Voltitkin tuntui pyöreiltä eikä niin soikeilta, kuin ne on viime aikoina tuntunut. Mimmi oli mukavan herkkä ja toimi sormipelillä pidätyksissä ja peruutuksissa. Ravissa samaa perusjuttua, voltteja, suunnanvaihdoksia, pysähdyksiä ja peruutuksia. Keskihalkaisijalla väistöt molempiin suuntiin. Oikealle meni toisella kerralla hyvin - kun tajusin pidättää oikealla ohjalla samalla kun vasen pohje pyysi. Ensimmäisellä kerralla ei vain voinut mennä kaaliin. Ongelma taitaa olla se, etten osaa pidättää samaan aikaan. Liikaa siis juttuja tehtäväksi samaan aikaan - vaikka naispuolinen olenkin NIIN... yritä nyt sitten vasen pohje takana pyytää, oikea pohje edessä pyytää vuorotellen ja samaan aikaan asettaa vasemmalle ja johtaa JA pidättää oikealla - vielä samaan aikaan vasemman pohkeen kanssa. Ihanan yksinkertaista, eikö? No, toisella kerralla tosiaan onnistui ja olin aika ylpeä, vielä kun ravissa tosiaan mentiin.

Toiseen suuntaan väistö kusi, en tiedä mitä, mutta jokin kusi aika hyvällä menestyksellä - taidettin ilmeisesti juosta pää vinossa eteenpäin. No, ei se mitään. Mimmi kulki kivasti eteen, varsinkin kun se oli se mun tehtävä jälleen - eteeneteeneteen. Istuminen ja keventäminen lörähtää yleensä siinä hyvässä temmossa ja jalat ja kädet ja kaikki heiluu. Näin myös tällä kertaa, tai en tiedä, ainakin tuntui siltä. Mimmi on vielä niin hurjan kapea otus ettei mahasta saa mitään tukea.

Laukassa oli kivaa. Laukka nousi kivasti - ensin pääty-ympyrällä pari kierrosta, sitten koko rata leikkaa ja ennen kulmaa olisi pitänyt tehdä sujuva laukanvaihto - näin jo mielessäni, miten se olisi ollut sujuva, lennossa tehty ja hieno. Oikeasti se meni niin, että unohdin pidättää kunnolla ja vaihdoin vaan jalkojen paikat ja sitten kun tajusin pidättää, niin tipautti raville ja ehkä vasta viiden askeleen jälkeen uusi laukka. No, ainakin laukka vaihtui. En tosin edes tiedä, vaihtaako Mimmi lennossa. Voisi joskus koittaa. Tai sitten ei. Laukanvaihtoyrityksen jälkeen voltti ja täyskaarto ja samaan suuntaan kuin muut. Sitten laukattiin taas kaikki ja se oli hurjan kivaa. Mimmi laukkasi ensimmäiset viisi askelta mukavan rauhallisesti, sitten se vähitellen kiiiiiiiihdytti ja teki sen varmaan jokaisella pitkällä sivulla. En tiedä, enkö osaa pidättää tarpeeksi vai istua tarpeeksi vai mikä ihme, kun en ole varmaan saannut yhtäkään ponia laukkaamaan fiksusti kasassa kiihdyttelemättä. No, kai minä olen, mutta siltä tuntuu. Ongelma on siis se, että esim kulmaan tullessa en pysy enää kiinni satulassa, en tiedä, yritänkö hidastaa jotenkin mystisesti ottamalla jalustimille painoa vai mikä kumma on........ no, suurimman osan aikaa taisin istua ihan hyvin. Kai. Kivaa se ainakin oli.

Lopuksi hypättiin yhtä pientä pystyä muutaman kerran ja se oli hurjan kivaa. Ensimmäinen hyppy taisi olla onnistunut, oikein tunsin, miten jalat pysyivät kohdillaan, en sukeltanut, myötäsin silti, ei alastulo kussut. Täydellinen. Toinen hyppy oli melkein samanlainen. Kolmas hyppy oli 10cm korkeampi (70?) ja siinä sitten jo vähän kusi ainakin alastulo, hyppäsinkö itse liian aikaisin tai jäin jälkeen, en tiedä. Kivaaaa se oli. Tunnin jälkeen olinkin yhtä hymyä, kun oli niiiin kivaa. Haluuun hypätä enemmänkin! Tämä koulutuntien vääntö on kyllä tehnyt varmaan ihan hyvää ja sitten kun päästään oikeasti taas hyppäämään, niin toivottavasti näkyy jotain positiivista muutosta. En tiedä mitä, mutta jotain. Varmuutta. Kasassa pysymisiä. Jotain.

Ensi viikolla olisi tiedossa taas maastoreissua ja esitin toivomukseni kullanmurulle. Se oli niiiiiiin mukavan turvallinen viimeksi, joten.... jooko :)))