Lumi-, muta- vai mikä -vyöry?

Olen taas hyvin syvästi pahoillani hiljaselosta. Piti toivottaa hyvät joulut ja uudet vuodet teille kaikille kuudelle viidelle (varmasti oli kuusi kun viimeksi katsoin!) - mutta se vähän jäi. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille siis! Hiljaselolla on muitakin syitä toki, en ole viime kerran jälkeen - siis melkein kahteen kuukauteen - ollut kuin kolme tai neljä kertaa hevosen selässä ja nekin on ollut viimeisten kolmen viikon aikana. Jospa siis palataan kolmen KAHDEN, olen taas hieman muissa maailmoissa, viikon taa, kun joulustakaan ei ollut paljon aikaa...?

Silloin se oli, 29.12. tarkalleen, kun ainakin kuukauden mittainen ja tuskastuttava, minusta riippumaton tauko päättyi. Se oli se "hauska" kerta, kun menin neiti Hapannaamalla. Minulle ei kyllä pottuiltu juuri lainkaan, mutta olen nähnyt kun tämä hauska neiti on hampaat irvessä lähestymässä käsivartta harjatessa. Ihan hauska tapaushan tämä - viimeksi kesällä olen pienen maastolenkin sillä tehnyt ja sitä ennen kerran tunnilla ollut. Jostain syystä en löydä siitä mitään kirjoitusta, vaikka olen kyllä varma, että siitä OLEN kirjoittanut... No, siihen pääasiaan eli tuntiin. Kentällä on pidemmän aikaa ollut yksi hassu este, jota on hypelty aina tuntien päätteeksi muutaman kerran. Näin siis tälläkin kertaa, muuten mentiin koulua.

... jostain syystä, vartin tässä mietiskeltyäni, en muistakaan mitään, mitä olisimme tehneet?! Paljon ympyröitä ainakin, pysähdyksiä...? Muistan, kuinka ensimmäisen kerran käskettiin nostaa laukka - askellaji oli silloin käynti. Epäuskoisen katseen heitettyäni kentän keskelle, tein niin. Nostin käynnistä laukan. Ulkopohkeella, koska neiti on virolainen ja opetettu siihen. Mitä tapahtui? Kyllä, askellaji vaihtui ja vielä oikeaankin! Varmaan mukavin laukannosto ikinä, taisi siihen pari raviaskelta tulla, mutta silti. Laukassa istuminen oli mukavaa, se suunnilleen laukkaa siihen käynnin tahtiin ja se on jotain niin tasaista istuttavaa - nelitahtista? en tiedä, sivusta katsottuna näyttää vähän, mutta ei varmaan ihan. Laukkasimme kentän ympäri ja muutama ympyrä päätyyn - "ympyrä" minun tapauksessani eli lähinnä jokin soikionnäköinen, jossa on yksi sivu suora. Pieni omalaatuisuus on mielestäni näissäkin asioissa vain hyvästä.

Hypättiin pari hyppyä. Ei ollut korkea, ehkä 50cm, eikä se siitä tainnut noustakaan. Pari kertaa meni huti, kun en ollut itse ihan samassa maailmassa ja jäin haaveilemaan. Tai siis, pidin neidin onnettomasta ratsuharjan nysästä kiinni ja koitin pysyä kyydissä, joten se ohjaaminen jäi vähän toissijaiseksi. Ei se edes mennyt mitenkään hirveän lujaa, yli päästiin ja vielä muutaman kerrankin. SITTEN se "hauska" osuus. Neidin ravi on kamalaa. Ei ihan Mr. O:n tasoista, mutta melkein. Siellä pystyi hetken hytkymisen jälkeen jopa istumaan. Mentiin paljon harjoitusravia jalustimilla ja ympyröitä jne. Ensin neiti kulki pää taivaissa, kun minäkin olin vähän pää taivaissa. Mitä sitten tapahtuikaan?! Neiti EI kulkenut pää taivaissa vaan se meni sievästi hienosti kauniissa muodossa tai ainakin kaula kaarella! Ehkä ympyrän - puolen ympyrän verran - mutta silti. Itsekin saatoin istua hetkellisesti niinkuin kuuluu. Muuten meno olikin aika pomppimista, aika ajoin jännityin jostain kohtaa ja jos ei olisi ollut jalustimia, niin olisin pomppinut ulkopuolelta alas. Varmaan tosi kaunista.

Niistä jalustimista puheenollen - nyt tulee se oikea "hauska" osuus. Mitä tapahtuikaan tunnin loppupuolella? "Harjoitusravia, jalustimet pois!" Ei. Ei, ei, ei. Ei tullut mitään. Pari askelta. Käyntiin. Pari askelta - liian kovaa - IIK - käyntiin jollain ilveellä. Puristin vielä tosi fiksusti pohkeet kiinni kylkiin, pidin nysäharjasta kiinni joten ohjien käyttö oli hieman hankalaa. Sitten se tapahtui, mun meni tasapaino ihan kokonaan, tarrasin oikein ninjamaisella otteella kaulaan kiinni ja EI, se ei hidasta sittenkään ja mä VYÖRYIN sieltä alas... TAAS pelkästään sen takia, että harjoitusravia ilman jalustimia. Mä en ikinä opi, enhän? Onnistuin vielä vyörymään samaan kohtaan kuin tasan kaksi vuotta sitten, kun olin Pialla ensimmäisellä ratsastustunnilla ikinä. Samasta syystä. Jännää, eikö?